Juttelin eilen jäljestyksestä erään pitkävillojen omistajan kanssa. Tuli ihan sikana neuvoja ja minä kuuntelin haltioissani. No tänään tietenkin menin jäljelle neuvojen kera.
Ennen jäljestystä tein pienen n.10 minuutin lenkin. Osan matkaa Gimma kaasutti vapaana, kunnes näin taas sen perhanan ketun niin laitoin Gimman hihnan jatkeeksi. Jälkipaikkamme on lenkin varrella, tosin toisella puolella peltoa (kynnös välissä). Gimma oli lähdössä jo jalanjälkiä haistelemalla sinne, mutta käskystä jatkoi matkaa (eli ensimmäinen todistus, se osaa jäljestää ainakin jotenkin). Kun tultiin lenkiltä takaisin ja lähdettiin kävelemään kohti jälkeä niin Gimma jäljesti taas kävelemääni polkua pitkin. Tosi motivoituneen oloinen.
Lämpötila +11 astetta, monimuotoisuuspiennar. Hihna meni valjaisiin oikean etujalan alta ainostaan. Jälki kerran poljettu (vanheni noin 35minuuttia), ei mitenkään survomalla. Joka askeleella (40) lihapullanpala. Lopussa turvotettu aamuruoka (+muutama makkaran- ja lihapullanpala) heinien takana (tein niistä sellaisen muurin). Gimma jäljesti tosi hyvin. Paalulla oli hieman kiire. Hihnasysteemi sai Gimman hieman poikittamaan tilanteissa, joissa jouduin sitä jarruttamaan. En siis näyttänyt yhtään askelta vaan ainoastaan pysähdyin jos ei tarkistanut askelta (kukkahattutäti is back! 
). Ainoastaan kerran nosti pään ylös. Söi melkein kaiken, muutama lihapullanpala jäi. Mä toivon sydämestäni, ettei koira jäljestänyt silmillä. Se meni pääosin niin harmonisesti eteenpäin pääkeinuen (välillä tietty oli vauhtia, että joutui jarruttamaan..). Olen aivan saakelin tyytyväinen!
Jäljestys tuntuu niin pirun vaikeelta verrattuna tottikseen. Omistaja kun on niin käsi kuin olla ja saattaa. Tässä touhussa ne viimeiset hiukset omistajalta lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti