Tänään on vapaapäivä koulusta. Aamusta lähdin kuitenkin viemään isäntää töihin Gimman kanssa ja samalla tiputin kouluun palautettavat tehtävät. Sopivasti kun oltiin Viikissä niin ajattelin, että mikäs kiire meillä on ja mentiin lenkkeilemään. Nautin aivan mielettömästi kävellä peltoteillä, harmi vaan kun Gimman piti noudattaa järjestyssääntöä ja olla hihnassa.. Lenkin alussa ja lopussa käytiin moikkaamassa hiehoja. Aluksi ne oli ne ihan kauheita Gimman mielestä kun ne tunkivat rapsutettaviksi, mutta takastulomatkalla ne ei ollutkaan enää niin pahoja tyyppejä. Tosin oli ne edelleenkin aika epäilyttäviä.. 
Lampaat sen sijaan oli Gimmasta varsin kiinnostavia...tais olla likalla paistin kuvat silmissä...
Lenkin jälkeen suunnattiin treenaamaan. Ajattelin, että syteen tai saveen, noutoa ja ruutua otetaan. Ensiksi kuitenkin jouduin ottamaan seuraamista, koska kentällä oli sen verran variksia (ruudun lähellä tietty..). Yritin pälyillä Gimmaa ja mielestäni se seurasi hyvin. Edisti, mutta...tuli vaan mieleen, että unelmissani Gimma seuraisi samalla paikalla kuin Tuuma...mutta onko se edes mahdollista??? Pitäisikö vaan luovuttaa ja yrittää sitten viisaampana joskus sen seuraava nuija opettaa seuraamaan oikeassa paikassa. Jessica, kerro mitä mieltä olet? Jos löisi vaan lukkoon tuon nykyisen paikan ja vaatisi siinä suoran seuraamisen (mikä onnistuukin ihan kohtuullisesti).. Vai olenko nyt luuseri luovuttaja...? 
Sitten sitä ruutua. Gimmapa nokkelana tyttyönä bongasi heti ruudun ja ampui siihen.. 
Ja minä olin valmistuinut taas hinkuti-vinkuti -meininkiin... No mikäs siinä, olettiin muutama lähetys (toisestakin suunnasta) ja nehän meni hyvin. Jee!
Sitten noutoa.. Gimma nousi taas kivasti nähdessään kapulan. Ensimmäinen nouto täydellinen (lopetan vielä liikkeen aina eteen jos en palkkaa vauhdista, eli en ota sivulle). Seuraavalla tiputti kun luuli, että palkkaan sen (enkä tiettykään palkkaa jos tiputtaa luvatta 
). Otti kapulan ja toi sen uudestaan. Palkkasin myös kerran itse kapulalla. Gimma vielä palauttaa kapulan ravilla, mutta en jaksa olla siitä huolissaan. Olen saanut sen epävarmaksi ja kuten Iwan totesi semmassaan, että epävarmuudesta ei alussa kannata olla huolissaan (ja olen samaa mieltä). Lisäksi siinä on vielä se hyvä puoli, että Gimmalla oli yhdessä vaiheessa tapana törmätä kapulan kanssa niin ravilla tullessa se ei törmää. Koska en missään nimessä halua sen törmäävän (/koskettavan minua). Tiedostan, että kapulalla palkatessa koira voi alkaa jäystää kapulaa, mutta meillä ei *kop kop* ole ollut vielä mitään tähän viittaavaa toimintaa. Toivotaan, että ote säilyykin hyvänä ja tehdään oteharkkoja niiden tueksi.
Miksi mä en luota mun koiraan...? Aina vaan ajattelen, että taas sitä joutuu korjailemaan tai vääntämään... 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti