26.3.2010

Ja sehän vetää...oikeesti!


Gimman kanssa ollaan vähän tokoteltu, vähän naksuteltu. Tänään viimeksi naksuttelin ensin vati väärinpäin ja kummatkin etutassut vadille. Sitten vati oikeinpäin ja kummatkin etutassut taas vadille. Vaikka naksutteli kesti jonkin aikaa niin vati on vielä ehjä, pieniä muistomerkkejä lukuunottamatta.. Todella nopeaoppinen likka. Siitä voin taas siirtyä pohdintaosuuteen, joka koskee luoksetulon pysähdystä. Se tuntuu menevän jostain syystä huonosti kaaliin. Välillä pysähtyy, välillä hiippailee. Palkkaa nykyään heittämällä pallon (tms.) koiran taakse sekä käskyllä. Koska suoritukset on niin kirjavia olen alkanut miettimään onko koulutustapani ihan pyllystä. Yleensä kun Gimma hokaa jonkun asian niin se pystyy sitä suorittamaan, mutta tässä liikkeessä koko ilme on jotenkin sellainen että se ei vaan tajuu. Ajattelin että mitäs jos opettaisi tuon peruuttamaan ja käyttäisi sitä hyödykseen luoksetulossa?? Tiedän että tuo pystyy napakkaan pysäytykseen jos vaan sisäistettyä sille mitä haluan sen tekevän. Kakeja ollaan myös otettu vaihtelevalla etäisyydellä ja ne onneksi toimii..


Keskiviikkona olin Gimman kanssa hiihtämässä. Laitoin Geelle valjaat ja otin narunkin mukaan ihan vaan siltä varalta, että jos kokeilisi miten vetäminen sujuu. Alkumatkasta Gimma oli vapaana ja se oli ihan yhtä hullunmyllyä, Gee haukkui edessäni ja yritti härkkiä suksia. Sepäs ärsytti minua ja ajattelin sitten laittaa sen töihin kun turhaan energiaa on ilmassa. Ja voihan perskules, sehän veti!! Alussa jouduin muutaman kerran muistuttamaan että hajut voidaan unohtaa sekä tietenkin sanallisesti kannustamaan, mutta tämän jälkeen tuntui, että mikään ei sitten pysäytäkään veturia.. Alamäissä päästin aina koiran irti (raajat ovat vielä arvokkaita minulle..) sekä välillä pidin narua kädessä kun pelotti niin maan *erkeleesti. Käskyt oli vähän hakusessa, joten tukeuduin toko-käskyihin, sehän on järkevää näin kokeen alla.. Hiihtäjätkin tuo ohitti ilman mitään ongelmia.. Minä luulin, että näihin hiihtotouhuihin tarttis jonkun jäniksen, mutta näköjään se sujuu ilmankin...en olisi koskaan kyllä uskonut. Mittasin matkan koneelta ja se oli 5km..eli pieni iltapyrähdys ilmeisesti, koska Gimmassa ei näkynyt mitään väsymisen merkkejä. Tosin ei minussakaan kun ei tarvinnut antaa vauhtia kuin parissa ylämäessä. Toivottavasti päästää pian uudestaan hiihtämään, sanoo ihminen joka on inhonnut hiihtämistä koko pienen ikänsä... Mitä sitä ei tekisi pienen koiransa takia.


Tämän päivän tokot peruttiin, juuri kun niitä oltaisiin tarvittu enemmän kuin koskaan.. Olisi ollut kivaa kerrata liikkeitä, mutta täytyy tuossa huomenna päivällä vähän ottaa jotain. Ei ole oikein mitään tuntumaa mitä tuleman pitää..jaiks...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti