24.4.2010

Viikon kuulumiset


Mistähän sitä aloittaisi kun aikaa on kulunut. Koulu vie aikaa julmetusti enkä ole käynyt treenaamassa missään muualla kuin kodin lähellä.. No onneksi työt alkavat kohta! Sitten asiaan, joten voitaisiin aloittaa tehopakkaus Toukkiksesta. Toukkis on tuurannut Gimmaa tokossa ja harrastanut myös omalla vuoralloon tokotusta. Sekä viimeviikolla että tämän viikon perjantaina olleet tokotukset on menneet kivasti. Toukkis on kovin innokas mies. Vähän sitä jännittää jos ihan vieras tulee passiivisena sitä katsomaan, joten luoksepäästävyys on sujunut aika "hyvin". Toukkis istuu kuin tatti ja kiinnittää huomiota vain minuun. Perjantaina meillä oli taas ohjaaja vaihtunut ja tämän kertainen ohjaaja oli kyllä hyvä. Saatiin onnistumaan liikkeestä seisominen mitä en olisi ihan heti uskonut. Menetelmä on kovin yksinkertainen, kävelen eteenpäin (koira vierellä) ja käskystä nami naamaan. Käden paikan kanssa saa olla tarkkana, muuten menee asentoon x (mikä on yleensä maahan, koska se on vahvin liike). Lisäksi ollaan tehty paikallamakuuta ja siinäkin Toukkis yllätti. Pääsin parin metrin päähän ja Toukkis pysyi maassa! Äkkinäisiä liikkeitä pitää välttää, että homma pelaa. Aika paljon vaan Toukkis makaa maassa reeneissä ja saa sieltä seurailla tapahtumia. Tosi hyvää tekee aktiivi-pojalle vain katsella! Perjantai oli kyllä Toukkiksen toiminnan päivä. Ensin lähdettiin siis ensimmäistä kertaa elämässä bussilla tokoon (isäntä on metsällä, joten on vienyt auton mukanaan). Vähän pysäkillä nousi hilsettä, mutta aika nätisti jaksoi odottaa bussia (oltiin 10minuttia ennen pysäkillä). Bussissa matka meni yllättävän hyvin, ei vinkumista tai älytöntä säätöä. Tosin sen tietää seuraavalla kerralla johtuiko rauhallisuus jännityksestä vai ei. Takaisin myös tultiin bussilla ja jouduttiin kävelemään pitempi matka kotiin kun myöhästyttiin meidän ohimenevästä bussista. Takaisintulomatkalla bussissa Toukkis nukkui istuen ja pää minun polven päällä. Rankka reissu siis!


Toukkis kävi rokotuksilla Yliopistollisella eläinsairaalalla ja samalla vietiin virtsanäyte kun Toukkiksen pippeli falskaa (siitä tulee siis tippoja, ei siis laske alleen). Näytteestä ei löytynyt mitään eikä se kuulemma oikein rakenteellinenkaan vika voi olla, koska silloin sen pitäisi falskata koko ajan. Eli suurin epäily kohdistuu jännittämiseen. Yleensä falskaus tapahtuu kun tapahtuu jotain kivaa tai jännää. Mm. lääkärille tuli tippoja kun Toukkis makoi lattialla. Lääkäri sanoi, että Toukkis on ihan valmis kastroinnille niin se tullaan tekemään ennen kesää, jotta Ukkeli pääsee sitten uimaan. Ehkäpä siis kastroinnin jälkeen katsotaan esiintyykö falskausta ja jos esiintyy niin sitten mennään ultraan. Jos sieltäkään ei löydy mitään niin sitten kokeillaan ehkä virtsankarkailulääkitystä. Kyllä sen nyt vaan huomaa miten kivaa kun "oma" koira on kohtuu hyvähermoinen. Toukkiksen kanssa selkeästi rajoittaa tekemisiä sen adhd ja nyt se ilmeisti aiheuttaa tuota virtsan karkailua. Onneksi Toukkis on kuitenkin vielä nuori, joten toivon itseluottamuksen lisääntyvän iän myötä. Kuitenkaan iän piikkiin on ihan turha laittaa tuottaa jännittämistä (niinkuin yleensäkään en tykkää laittaa koiran koiran toimia minkään iän piikkiin).


Gimman tokovuorolla sai kuulla, että meidän tokoporukasta yksi lähtee pois ja meidät siirretään vapaaharjoitteluryhmään. En oikein tiedä mitä ajatella. Meidän porukka oli niin kiva, että toivottavasti se pysyisi kasassa. Vähän vapaaharkkaryhmä mietityttää kun en yhtään tiiä ketä kaikkia siellä on. Ohjaajaa sillä ryhmällä ei ole, mikä on miinus. No saas nähdä, ainakin kesäkausi voidaan mennä siinä katsoo sitten talvella miltä tuntuu.


Agista tuli postia, että reenit alkavat toukokuun toisella viikolla ja jatkuvat syyskuun puoleenväliin asti. Vähän huippua!! Hyvään väliin nuo Gimman juoksut sitten loppujen lopuksi tuli niin ei jää aksakerrat ainakaan niiden takia välistä.


Kävin Gimmalle tekemässä metsään (ensimmäistä kertaa ever..) jäljen ja voi tsiisus.. Olisi ollut varmaan järkevämpi tehdä pellolle tai ollut järkevämpää jättää tekeminen kokonaan.. Me ollaan varmasti koko jälkikurssin kauhukoirakko, jos tästä suosta joku nostaa meidät ylös niin kunniapalkinto sille pitäisi jakaa.. Pieni sepustus olisi varmasti paikallaan. Eli ensin vein koiran paalulle. Siinä koira syö hetken ja sitten alkaa kaahaaminen, ympyrään pyöriminen ja lisää kaahaamista. Vaikka jälki oli ehkä noin 70 askelta pitkä (ensikerralla paaaljon pidempi) niin se olisi pitänyt merkata..menin itse niin sekaisin kun koira ryysi kuin päätön kana, nameista jäi varmaan puolet metsään. Tottiksessa se syö halukkaasti namit, mutta jäljellä namit ei ole yhtään pop (kaahaus on sitävastoin on).  Että silleen.. No onneksi on pk-viesti keksitty..


Koska jäljestäminen sai aikaan päänsärkyä niin menin tokottamaan! Pitäähän hermoja saada lepuuttaa!!?? Ensin seuraamista. Pepun asennosta ei tietoa, mutta asenne oli kohdillaan ja etujalat näyttivät kivalta (askel oli korkea ja tanssiva). Otin vähän seisomista, yksi istuminen tuli, mutta onnistuneet seisomiset oli tosi täpäköitä. Jääviä en tee enää ilman apparia. Ruudussa Gimma oli jotenkin hakusessa. Juoksi ruutuun vähän laiskasti ( ) siis kyllähän se laukkasi ihan reippaasti, mutta yleensä sitä on vaikea pysäyttää kun se kaahaa niin sata lasissa.. Haki ensimmäisellä kerralla ruudun sisään, mutta vasemman etumerkin lähelle. Uudella käskyllä meni keskelle. Sitten eri suunnasta ja meni suoraan keskelle, mutta tykitys jäi uupumaan. Noudossa pureski luovutuksessa (otin sekä 650g:lla, että 1kg:lla). Metsku oli sitten Gimman mielestä aivan kauhea. Eihän se siitä ole koskaan "pitänyt", mutta noutanut kuitenkin nätisti. Nyt sen suuhun otto oli kauheeta ja se tippui suusta. Otin sitten ihan vaan pitoa ja jätin koiran metsku suuhun josta kutsuin sivulle. Ne onnistui kivasti. En kyllä tajua mistä tämä tuli. Olihan Gimman suu täynnä hiekkaa (märkä hiekkakenttä ja pallon mukana heikkaa tuli suuhun runsaasti) ja metskuun myös sitä heikkaa kertyi...mutta...ei sellaisen nyt pitäisi vaikuttaa. Kaketkin otin ne oli proot!! Koskaan ei ole olleet noin napakat vaihdot. Otin viisi vaihtoa eli lopetin istumiseen. Matkaa oli ehkä nelisen metriä. Omaan mielentilaan pitää kiinnittää kaukoissa huomiota, koska se vaikuttaa koiraan. Lisäksi haukuttelin Gimmaa ja se niin tykkää siitä. Palkkasin hyvästä rytmistä sekä yritin välttää saalishaukusta palkkausta. Gimman kanssa on niin kiva touhuta. Kentällä jossa treenattiin oli sirkus (sellainen kiertävä you know), välillä ne juoksutti ponia meidän "vieressä", lisäksi joku sirkustyypit tiiraili meidän tekemisiä ja lapsia oli tullut katsomaan paikan päälle. Eipä ne vaikuttaneet Gimman elämään, no se ei ole yllätys. Terapia tokotusta sanon minä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti