17.10.2010

Aktiivisunnuntai: aamutokot, iltapäiväviestit ja ilta-aksat

Aamulla suuntasin AT Canikselle, eihän se nouto korjaannu jos sitä ei treenaa. Alkuun otin Toukon kanssa seuraamista ja metallinoutoa. Toukkis oli hyvin hämmentynyt taas kun Gimma haukkui. Toukin alkoi haukkumaan, mutta se oli ihan pöljän näköinen kun se ei yhtään tiennyt mille se haukkuu.Seuraamisissa Toulla oli vaikeuksia keskittyä, mutta siinä häiriössä se ei ollut ihme. Ja eihän Toukkis vieläkään osaa kunnolla seurata, hiljaa hyvää tulee...tai sitten ei..Metallinouto meni piis of kake, tosin se ottaa kapulasta kiinni mihin ensinmäiseksi koskee. No Tou on Tou ja eihän jumppapoika nyt ilman palkkaa voi jäädä.

Gimmalla otin ensin seuraamista, se oli jotenkin hassussa mielentilassa. Kontakti katosi pari kertaa! Loppu meni ok:sti, palkaksi namia. Seuraavaksi luoksetulon stoppeja kiertäen kentän kummissakin päissä olevia siivekkeitä. Ihan ok suorituksia, tekonurmella ei voi olettaakaan että pystyisi pysähtymään napakasti (onneksi koe on hiekkapohjaisessa maneesissa!). Sitten noutoa. Apuna oli siiveke, jonka viereen siirryin. Ihan ok:sti meni, laukkasi jo takaisin päin (mitä eilen ei tehnyt). Koiraan olen tyytyväinen, oma ruoskinta jatkukoon tämän saralla. Lopuksi ruutua, juoksi hyvin (vetuttaa kun oma lähkä on näköjään hävinnyt...), mutta sellainen voima, tekemisen meininki puuttui täysin. Me oli luokkaa "menen, teen, mutta eihän tässä mikään kiire ole...".

Iltapäivällä viestiteltiin Niinan kanssa. Sama matka (300m), mutta nyt oltiin toisella puolella peltoa ja meidän välissä oli kumpare, joka katkaisi täysin näköyhteyden. Niina taas otti koiran ja lähetti sen. Lähti täpöllä kummillakin kerroilla eikä epäröinyt yhtään. Ei kiinnittänyt myöskään huomiota matkan varrella olleeseen passiiviseen ihmiseen. Varmaan pitäisi vähitellen alkaa katsomaan maastoja treenejä varten.. Hienoa, että tämä laji sentään sujuu ja kaikilla on hauskaa. 

Illalla agsailemaan. Taas oli niin hyvät reenit. Oppisin vaikka mitä, nyt täytyy vain näin uusia ohjausliikkeitä ottaa harjoituksen alle. Ensimmäinen harjoitus saatiin ohjata "miten haluttiin". Siinä huomasin, että turha on yrittää jotain mikä ei tunnu omalta, se ei toimi. Varsinkaan vielä kun menen paniikkiin niin herkästi. Monen yrityksen jälkeen sain kuitenkin radan läpi muullakin kuin tuurilla. Omia käsiä täytyy vaan yrittää alkaa hallita eikä niiden asento ole aina suorana. Uskomatonta miten vaikeaa on pitää kättä lähellä vartaloa. Gimma on kyllä tosi kiva siitä, että se yrittää ihan hirveästi eikä roiski sokkona. Vaikka olen itse kovin epämääräinen niin se pystyy ja haluaa lukea minua. Olen aivan älyttömän tyytyväinen koiraan, sanoinko jo että mulla on ihana agsakoira...?? Sitten omaharkattiin rengas+ mini/medi -pöytää. Gimma ei kertaakaan yrittänyt mennä renkaan sivuista läpi!Ei vaikka tuollaista rengasta se ei tehnyt aijemmin. Ehkä se alkaa vähän hahmottamaan homman nimeä..? Seuraavaksi mentiin pientä rataa muuri, aita, okseri (kuva alla). Aidalla pakkovalssi ja jaakotus. Voi luoja miten tuo jaakotus tuntui hankalalta. Yritin miljuuna kertaa kääntyä vain koiran mukana... Kaiken lisäksi kun toinen ohjaajista palkkasi Gimman kerran pallolla jaakotuksesta niin Gimma kyttäsi sitä tosi pitkään. Täytyy kyllä sanoa, että Gimma on niin lahjottavissa... Lisäksi keskusteltiin keinusta ja sen suorittamisesta. 2on2off:lla jatketaan, mutta otetaan pöytä alkuharjoituksiin mukaan. Vaarana on, kun Gimma juoksee satalasissa keinun päähän (ei erota vielä puomia ja keinua) ja laskeutuu etujaloille maahan niin tämähtää huolella. Toinen vaihtoehto on, että himmaa liian aikaisin (mutta se ratkeaa sillä kun se tajuaa, että tässäkin tehdään 2on2off). Eli pöydällä saadaan kiikkua pienemmäksi ja opetettua turvallisesti haluttua toimintamallia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti