23.12.2010

Lähempänä dementiaa...

21päivä lähdettiin Gimman kanssa kohti Joulun viettoa. Katsoin ihan idioottina junia kohti Helsinkiä...joten mehän sitten myöhästyttiin junasta.. Siinä sitten odoteltiin kylmällä asemalla kunnes hokasin, että mennään kokeilemaan kepillä jäätä ja suunnattiin viereiseen kauppakeskukseen. Onneksi meitä ei sieltä pois häädetty (en nähnyt kyllä kieltomerkkäjäkään, mutta täällä päin koirat ei ole yleensä hirveän tervetulleita kauppakeskukseen) vaikka vartijat meidät siellä näki. Gimma makoi jaloissani siinä liukuovien vieressä. Sitten kun aika kypsä kokeilimme uudestaan kepillä jäätä menimme seuraavaan pendolinoon. Pääsimme Karjaalle asti kunnes konnari tuli "teiltä ei ole taittu kysyä lippua". Sanoin siihen että moka kävi, konnari ymmärsi sen ja maksutti vain Gimmasta!!! Ei edes ottanut lippujen erotusta kun olin ostanut junan IC:n ja tuo oli Pendolino. Voi miten kultainen konnari! Turussa meitä odotti isä junalla, jonka kyytiin hypättiin. Gimma on kyllä ihanaa matkaseuraa, sen kanssa on niin kiva liikkua. Ainoa ärsyttävä asia kun se hemmetti haluaisi nuuskia kaikkia ohikulkevia ihmisiä. Mutta pieni paha se loppujen lopuksi.


Isän ja äidin luona Gimma on suunnattoman onnellinen...täällä on tennispalloja (toinen suuhun, toinen jalkoihin pyöritettäväksi tai kummatkin suuhun yhtä aikaa). Kotona on kyllä ankea elämä kun mitään leluja ei ole esillä.. Lisäksi Topi ei ole kastroinnin jälkeen muuttunut yltiömäiseksi possuksi niin ruokaakin jää välillä keppuun. Ensimmäinen asia mitä Gimma melkein täällä oppi oli se, että kun ulko-ovi aukeaa niin suora kiito ilman silmän värähdystäkään pesuhuoneeseen Topin kupille. Sen jälkeen voi moikata äidin ja isän..ja muut ihmiset keitä täällä nyt sattuu olemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti