Epävarma + huono hermorakenne? Miten se korjataan?

Tässä tiivistyy hyvin tunnelmani ja mietteeni. Ajatus lähti eilisestä kun Toukkis veti minua pulkassa. Huomasin koiran tulevan vastaan ja otin Toukkiksen taluttimeen. Ohitetteva pikku-koira aloitti jo hyvissä ajoin murisemaan ja räkyttämään Toukolle. Toukkis nykäisi koiran ollessa vierellä ja jostain syystä hihna irtosi käsistäni. Toukkis meni toisen koiran luo ja ärähdin heti, jolloin se tuli luokseni ja sitten oli puhuttelun aika. Pikku-koiran ulkoiluttaja alkoi sitten minulle sanomaan, että kyllähän hänenkin koira ärisi jne., että turhaan olen omalle koiralleni vihainen. Totesin siihen, että ihan sama, tämmöinen käytös ei ole sallittavaa PISTE.


Toukolta on kitketty tuota vihaa varsinkin äriseviä koiria kohtaan pois. Siinä on onnistuttukin minusta aika hyvin, mutta edelleen ne sen tunteet näkyvät (eli lähinnä kropan jäykkyys, katse) vaikka suusta ohituksissa siltä ei lähde yleensä pihahdustakaan. Tästä tietty keskusteltiin eilen kotona ja minua niin harmittaa, etten ole saanut Toukoa neutraaliksi. Yritettiin miettiä, että onko historiassa jotain mikä sitä voisi hiertää tms. Onko esim. Topi (the natsi) sitä möyhentänyt? Emme ainakaan muista, että pentuna olisi näin käynyt. Vertaan taas sitä tässä tapauksessa Gimmaan kun se on itselle tuttu ja sitä on pentuna möyhennetty. Topi antoi sille turpaan melkeen luovutusiän jälkeen ja sitten myöhemmin eräs toinen vapaana ollut koira kun Gee oli hihnassa (voi olla muitakin tapauksia, mutta ei nyt tule mieleen). Gimmalla ei minusta ole jäänyt niistä mitään kaivelemaan (lisätään vielä, että Gimma ei ole kova koira). Toisaalta on sama onko syy korvien välissä vai jossain historian havinassa, koska jokin ratkaisu ja toimintamalli pitäisi saada. Minun mielestä koiran kun koiran ei tarvitse kenestäkään pitää, mutta kaikkea mitä minä haluan on siedettävä. Mutta jos ongelma on korvien välissä niin onko siihen ratkaisua? Minusta Toukkis on selkeästi epävarma, ja tämän vuoksi vastaa haasteisiin agrella. Jotain viitteitä minusta hermoista kertoo myös vuotaminen (piippaus), jota tapahtuu ihan normaaleissa tilanteissa.


Vai olenko oletusteni kanssa täysin väärässä?




ps. Gimma nielaisi eilen hervottoman kokoisen luunpalan. Soitin elukkalääkäriin kysyäkseni mitä teen niin kuulemma katsotaan vain elikon perään. Raakaa luuta ei kannata luihin tottuneella koiralla oksettaa. Gimma on eilisen jälkeen paskonnut kaksi kertaa, joista toinen oli selkeä luukakka, mutta ei siinä sitä kimpaletta ollut. Vähän ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, ihan kun niitä ei olisi tarpeeksi jo huomista jännittäessä...