Ihan fiiliksissä!!

Eilen Gimma sai vapaapäivän kun suuntasimme illalla isännän kanssa elokuviin. Käytiin katsomassa kutsuvierasnäytöksessä Hulluna Saraan. Aikas kivaa kun kaikki juomat ja herkut kuului pakettiin mukaan. Eikä leffassakaan ollut mitään vikaa. :) Sen jälkeen mentiin vielä tapaksille. Aivan mielettömän kiva irtiotto arjen keskellä!


Tarkkasilmäiset ovat voineet huomata, että ollaan menossa taas Vuokkosille reilun viikon päästä. Ilmoitin Gimman viimeisenä ilmo-iltana ja seuraavana aamuna katsoin ilmonneiden määriä.. Ekalla radalla 52 maksi ykköstä, tokalla 50!! Ei hyvää päivää..vielä enemmän kuin avajaisissa. Kilpailulistalla lukee kahden tuomarin nimi niin toivottavasti olisi kaksi rataa hallissa. :) Muuten ei olisi välttämättä ollut tuonne superhinku, mutta kun siellä on kaksi agirataa! Aika monessa näyttää olevan agi+hyppäri, mutta kun minä en noista hyppäreistä niin pidä.. ;)


Tänään menin yksin aksaamaan Agitokolaan. Mahtiyllärinä hallissa oli kuitenkin treenaamassa toinen meidän alkeiskurssin kouluttajista. Ensin piti tietty ripittäytyä heti, että Gimmalla on hidas puomi yms. Siihen saatiin treenausvinkkejä (vaikka Laura myöhemmin totesi ettei se hidas ole). :) Rata oli ylläri aika haastava, joten ajattelin sitten ottaa helpompia juttuja kun me ei oikeen osata mitään (iski pieni rimakauhu :) ). No kuitenkin kokeiltiin alkua (kuvassa) ja Lauran vinkistä tehtiin neljännelle esteelle päällejuoksu. Aivan mahtava ohjaus, joka sopi meille todella hyvin. Ensimmäisellä kerralla ei tietty koko setti onnistunut, mutta otettiin useampi toisto ja saatiin monta onnistumista kun minä ymmärsin mitä pitää tehdä. Lisäksi välistävetoja, jotka meni ok. Tehtiin myös keppejä avokulmista ja ne onnistui tosi hyvin. Jäi niiiin hyvä fiilis, että vieläkin menee kylmiä väreitä. Jo jonkin aikaa on tuntunut, että tästä vihdoin voi tullakin jotain. Ollaan tiimi ja olen ymmärtänyt jotain ohjauksien päälle ja yritän hallita raajojani. Vieläkin toistan samoja virheita, mm. unohdan koiran, olen sen tiellä, saattelen sitä jne., mutta silti tämä tunne on jotain hienoa. Varmasti notkahduksia tulee, mutta sitähän elämä on. Ja minä vaan jatkan hymyilemistä, Gimma taas nukkuu pedillään hyvin tyytyväisenä. <3

26.1.2012 radan alkupätkää