Belgian noutaja temppuilee ja leikkii

Eilen käytiin moikkaamassa Minnaa Tikkurilassa. Oli kiva kävellä Tikkurilassa vaikka lenkki meni lyhyesti kerrottuna näin: lasinpaloja (minä nostan Gimman valjaista ilmaan), Gimma syö oksennusta (tai jotain muuta etovaa), taas lasinpaloja jne. Oli kiva jutella Minnan kanssa belgialaisista ja huomata miten Gimmakaan ei reagoi kaikkeen vaikka en olisi aivan skarppina. Paitsi ohikulkioihin...hävettää oikein kun tuo olisi halunnut moikata ohikulkijoita (lue: hyppiä ohikulkioita vasten). Nyt itselle alkaa selkeytymään tämä sosiaalisuuden huono puoli.. Niin ja Minnan päällekin olisi ollut kiva hyppiä, mutta pieni herne ilmeisesti kohtasi toisen kun Minna laittoi käden eteen niin Gimma ei hypännyt. Oli muuten pieni mali väsynyt sen puolentoista tunnin juoruilun ja lenkkeilyn jälkeen. Kiitos kivasta seurasta!

Tänään paloi pitkästä aikaa päreet kun mulle näytettiin kieltä. Taas perinteinen; kutsun Gimmaa luo ja tämä katsoo taas ilmeellä . No minä olen sitä mieltä, että mistä tahansa muusta keskustellaan, mutta luoksetulo on ehdoton ja sitä ON noudatettava. Gimma päätti lähteä karkuun, mutta minä nappasin sen kiinni ja pieni puhuttelu pidettiin, että ketä sitä juostiinkaan karkuun... Voi olla, että tuo on todella kyllästynyt vähään liikuntaan ja energiaa on, mutta ne on selityksiä tycker jag!

Tänään leikittii patukan kanssa, eka leikki oli taas perinteistä mälväystä ja huonoa otetta. Lisäksi Gimma yritti lelun kanssa lähteä lipettiin niin laitoin sen hihnaan. Yritti sen jälkeen myös lähteä => astuin remmin päälle => kutsuin Gimmaa => Gimma tuli luo ja leikki jatkui. Tämän jälkeen ei ongelmaa. No seuraava leikki tehtiin niin että isäntä piti Gimmasta kiinni ja minä heilutin patukkaa. Välillä menin piiloon sekunniksi ja sitten takaisin. Välillä Gimma sai voittaa patukan ja kutsusta toi sen voimalla minulle (taas hihna oli varmuuden vuoksi). Gimma oli ihan raivona ja halusi patukkaa! Lisäksi otteet oli paremmat mitä ikinä (ei tietoakaan mälväyksestä) ja nyt oikeasti se oli taistelua eikä mitään "vähän nyt roikun täällä toisessa päässä" meininkiä! Tätä lisää!!! Olen jo vähän aikaa ihmetellyt kun tuo leikki vähän laiskanpulskeasti minun kanssa, mutta nyt löysin selkeästi itsestäni traivin jolla saan Gimmankin syttymään.. Vitsi mikä likka, mä olen niiiiiiiin tyytyväinen! Mun ihkupihku belgian noutaja (jos ette tiedä mikä se on niin en minäkään ennen eilistä)..

Toisten koirien ohituskin edistyy.. Tänään taas ohitettiin aidan takana haukkuvat koirat. Annoin Gimmalle merkin, että makkarabaari on auki. Gimma heti kääntyy minua kohti odottaen palkkaa (no sitä kaivellessa meni hetki, mutta Gimma jaksoi hyvin odottaa). Palkkaa tuli ja jäätiin sitten hetkeksi siihen lähelle nauttimaan palkoista eikä Gimma kiinnittänyt mitään huomiota haukkuvia koiria kohtaan. Lisäksi ohitettiin isäntä Miran kanssa ja hienosti sekin meni, lähin ohitus tehtiin metrin päästä Gimman saadessa makkaraa. Vielä ollaan ohituksissa alkutekijöissä, mutta hiljaa hyvää tulee.

Elämä pennun kanssa tuntuu välillä olevan yhtä tunteiden ylä- ja alamäkeä. Kait se on ihan normaalia. Olen itse vain niin julmetun epävarma, koko ajan pelkään pilaavani koiran täydellisesti. No ehkä tämäkin tästä, säkillinen itsevarmuutta ei olisi pahitteeksi..

Niin ja lukijoita blogilla näyttää olevan, kommentoikaa rohkeasti!