Eilen illalla suunnattiin viimein ostamaan Toukolle haalaria. Olen jo pidemmän aikaa huomannut miten Touko alkaa palelemaan ulkona. Eikä se ole mitään muutaman kerran tassujen nostelua vaan puntit alkavat kunnolla tärisemään. Eihän se ole kivaa lenkkeillä koiran kanssa joka palelee. Onneksi sain vihdoin isännän suostuteltua ostamaan Toukolle haalarin. Ensimmäisessä liikkeessä ei ollut sopivaa kokoa, joten menimme seuraavaan. Haalari on nyt toivottavasti sopivan kokoinen. Isäntä totesi, että "ostetaan ensi vuonna isompi jos tämä jää pieneksi". 
Touko ja uusi haalari
Kuvassa on kaksi koiraa vaikka ensisilmäyksellä siltä ei näytäkään
Vaanitaan ja hyökätään
Illalla mentiin Gimman kanssa tokoilemaan. Ennen tokoa Aros tuli moikkaamaan Gimmaa ja piti oikein tuota idioottia komentaa kun se jostain kumman syystä ärhenteli Arokselle. Ennen ne ollut hyvää pataa.. Jälkeenpäin mietin, että olisiko Gimma jäätynyt kovasti tai jotain kun pinna oli niin kireällä..? Onneksi halli oli esilämmitetty. Gimma nostaa virettä hallissa huomattavasti enemmän mitä muualla. Tämä tietysti aiheuttaa haastetta minulle, koska olen yrittänyt miettiä miten Gimma pitäisi valmistella ennen koetta.. Tällä hetkellä olen ehkä kannalla nakkia ennen paikallamakuuta ja sitten pallolla leikkiä ennen suoritusta, mutta saas nähdä. Hankalaa kun en yhtään tiedä miten Gimma reagoi halliin (ei olla käyty siellä koskaan). Parempi olisi, että vire olisi normaali (eli videolla oleva vire) kuin siitä korkeampi. No takaisin tokoiluun... Paikallamakuussa Gimman pää taas pyöri (siltä ei jää kyllä kenenkään liikkeet huomaamatta), mutta muuten pysyi nätisti paikoillaan. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno onnistui monta kertaa kunnes koira jäi maahanmenossa seisomaan.. Pitäisköhän jatkossa ottaa tuota vain kerran ja jos toimii niin lopettaa siihen..? Luoksetulossa tuli vähän vinoon eteen (lisää painetta ohjaajan puntteihin..). Luoksareitakin otin useamman ja yhtään todella hyvää ei tullut. Sitten ruutua. Gimma meinasi jo odotusvuorolla ampaista sinne. Pitää olla älyttömän tarkkana tässä. Meidän vuorolla ohjaaja vei alusta (Gimma ei nähnyt vientiä) enkä kerennyt kuin kysyä "missä ruutu?" niin mali ampui sinne..ja jostain syystä meni siellä myös makaamaan. Huusin tosin seis käskyn todella voimaakkaasti, jolloin Gimma meni makaamaan. Ohjaaja oli sitä mieltä, että ei Gimmalle tarvitse huutaa kun se on todella kuuliainen muutenkin. Olen samaa meiltä. Seuraava lähetys (alusta ruudussa) ja Gimma jäi nätisti seisomaan. Toinen paikallamakuu (joka tosin oli lyhennetty) onnistui myös hyvin päänpyöritystä lukuunottamatta. Uudestaan ruutua ja nyt siellä ei ollut alustaa. Ei onkelmaa, sinne se män ja jäi tosi hyvin seisomaan!! Osaan mä ainakin ruudun opettaa jos kaikki muu kusee...........................apua, sehän auttaakin alokasluokassa...............................
Lisäksi minua peloteltiin, että Purina on kuulemma sitten todella kylmä jos sillon on yhtä kovat pakkaset kuin nyt. Ei muuten, mutta paikallamakuu jänskättää. Kaksi minuuttia pamelat jäisessä hiekassa voi olla aika inhottavaa.. Lisäksi siellä ei välttämättä ole sermejä kehien välillä..voihan pieru sanon minä.. Toivottavasti se ruutu ei ainakaan ole näiden kehien välillä. Muuten saa pitää Gimman ekstra yyber hallinnassa.. 
Lopuksi täytyy olla todella tyytyväinen treenikavereihin, jotka jaksavat kannustaa ja antaa positiivista sekä todella rakentavaa palautetta, nimimerkillä pakkoliikkeet hallintaan.. Kuulemma luoksareissa koira tulee vinoon jo sen takia, etten kävele suoraan niin sen on tietty hankalampi tulla suoraan..
Taas kotona mietin tuota minun viilipyttyä. On se vaan niin mahtava. Tokosta kotiin tullessa Gimma meni syömään luuta lattialle, Touko tietty iski kärppänä viereen. Gimma ei reagoinut tähän mitenkään. Touko alkaa työntää päätää lähemmäs ja Gimma vaan jatkaa luun syöntiä muuttamatta syömistahtia tai tuijottamatta Toukoa. Kun Touko viimein yrittää napata luuta, Gimma rauhallisesti murahtaa ja jatkaa luun syöntiä kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sitten kun Gimma lopettaa luun syönnin niin se ei jää luuta kyttäämään vaan sitten Touko saa tulla ja ottaa sen. Sama juttu ruokakupilla, tosin siihen ei sisälly tilannetta jolloin Gimma lopettaisi syömingit kun ruokaa on kupissa. Mä niin rakastan noita pieniä asioita tuossa koirassa...ja ei se voi olla ihmetyttämässä miten ollaan tässä pisteessä ja Gimma on kuitenkin minun ensimmäinen koira jota oikeasti yritän kouluttaa. Ja jotta ei vaan hehkutettaisi niin on tuossakin karvakasassa puutteensa, mutta kyllä positiiviset asiat enemmän vaa'assa painavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti