Perjantaireenit, kotitreeniä ja hiihtoa

Perjantain treenien aamulähtö ei käynyt niinkuin elokuvissa. Auto oli ollut lämmityksessä, mutta silti autoon syttyi moottorin lämmöistä varoitusvalo. Ohjekirja kertoi, että nestettä on liian vähän tai moottori ylikuuma. Ulkona oli pakkasta -20 astetta ja auto juuri käynnistetty eli ylikuuma moottori ei voinut olla. Nestettäkin oli tarpeeksi. Onneksi Mika oli vielä kotona ja katsoi autoa ja kaasutteli sitä. Se ratkasi ongelman ja pääsin treeneihin. Taas oltiin Hannan ja Annan kanssa hallilla. Ensin tunnari. Lähti hyvin etsimään, mutta hylkäsi kapulat pian ja alkoi etsimään omaa muualta. Nappasi reunimmaisen kapulan (oma oli vieressä) ja tuli luo hyvällä fiiliksellä. :( Laitoin maahan enkä päästänyt etsimään enää omaa. Oliko Gimma liian hätäinen ja valitsi haistelematta kunnolla? Vaikuttaako koiraan autossa tunnarikapuloiden säilytys (nyt siirsin ne ulos, katsotaanko onko sillä vaikutusta)? Sitten seuruuta. Taas vaan hinkkausta, eiköhän se tästä kun jaksaa vaan. :) Sitten kaukoja. Edelleen ensimmäinen istuminen jää vajaaksi, toisella käskyllä nousee kunnolla. Seuraavat istumiset samassa vaihdossa nousee kunnolla. Miksi se eka nousu on tosi jähmeä? Nyt tehtiin vaihtoja rimalla ja nätisti pysyi paikoillaan. Sen jälkeen zeta järkällä seiso-istu-maahan. Seisominen taas ihan hyvä, istuminen jees, mutta maahanmeno oli nopeampi kuin yleenä. :) Lopuksi vielä luoksarin stoppeja ihan toistona vaan. Kyllä se on hankalaa saada aikaiseksi kunnon stopit.

Tunnari ja kaukot on pakko ottaa kotona tehotreeniin. Ennen ruokaa tehdään yksi istumaannousu ja jos se on hyvä niin saa ruuan. Jos ei ole niin alusta uusiksi. Tunnariakin pitää alkaa taas isännän kanssa tekemään iltalenkin yhteydessä.

Perjantai-illalla kuitenkin oli ihan pakko ottaa kaukot kun Gimma kerjäsi vieressä tekemistä. Hyvin teki ja joka istumaannousu oli hyvä. Kerran jumitti seisomisessa, mutta muuten kaikki meni kerrasta ja hyvällä tekniikalla. Helpottavaa.

Perjantaipäivällä olisi niin tehnyt mieli hiihtämään, mutta en vaan tohdinnut kun radiossakin peloteltiin kylmää keliä. Laurantainakin mittari näytti -28 astetta niin jätettiin hiihdot välistä. Sunnuntaina päästiin hiihtämään taas ja päivällä mentiin tuttu 7,08km. Nyt oli muitakin hiihtäjiä ja Toukkis ei mennyt ihan niin hyvin kuin yksin. Nyt se kiihdyttää hulluna kun näkee hiihtäjän ja jos sen jälkeen ei näy uutta niin vauhti laskee reilusti. Huipparit oli 26,7km/h eli ihan kivat. :) Tuli mieleen, että pitäisiköhän mulla olla pidemmät sauvat? Helpottaisiko se käsien käyttöä? Kun nyt kädet on lähinnä koristeena kun en saa niillä kunnolla sauvottua.. :/

Sunnuntaina Gimma pääsi tekemään tunnaria, ensin maisto väärää => toi oikean. Seuraava toisto toi väärän => uusinnalla toi oikean. Eli ihan tuurilla mennään ja minun ahdistus senkun kasvaa. :( Illalla otettiin seuraamista (isännänkin mielestä on parempi!), zeta (järkkä istu-maahan-seiso) oli tosi hyvä ja lopuksi tunnari, jossa Gee esitti tosi hyvän suorituksen. Haisteli hyvin ja toi oman nätisti. Miten tuosta on edes koskaan valio tullut kun tuntuu, ettei osata yhtään mitään.... :(