15.2.2011

Toukkis saastetta ja agsaa

Toukkis pääsi kuvattavaksi sunnuntaina kun oli hieno ja aurinkoinen päivä. Ei jaksanut ihan koko päivää laskea jotain hikistä matikkaa, niin hetken hermot sai hetken levätä tämän maailman parhaan seisojapojan touhuja katsomalla.

Mulla on Wubba, mä tykkään siitä enemmän kuin Gee..

...siksi se on MUN nykyään!

Jee!

Minäkin tykkään pakkasesta kun olen hyvin puettu!

Jalalla koreaksi

Onni on oma Wubba!

Oho, se lentää..

Bileet pystyyn..

..mä tuon tän sulle vaikka sata kertaa..

Ilmalentoa

Mä olen aika komea poika

Jaksan kaahata vaikka maailman tappiin

"Heitä pliiiiis!"

"Heitä nyt, olen kiltti poika!"

Silmänisku kaikille tytöille!

Vetotreenit on nyt valitettavasti tauolla kun ulkona on niin hemmetin kylmää.   Toivottavasti ensiviikolla on paremmat kelit niin pääsisin taas valjakkoni kanssa ajelulle.

Iltaisin ollaan tehty jotain pientä, joka on kaukoja ja tunnaria. Kaukoissa Gimma yrittää ennakoida seisomisesta istumista. Tai en tiedä yrittääkö se ennakoida..ehkä se voi olla epävarmuuttakin. Tämä siis tapahtuu kun palkkaa ei tulekkaan heti, eli olen ehkä tehnyt vain liian nopeita vaihtoja. Päätin kokeilla eilen tunnarin kanssa pidempää matkaa. Ensin kuitenkin naksuttelin ihan lähietäisyydellä. Piilotin tunnarin ensin Toukkiksen pedin sekaan. Gimma sai sen etsiä sieltä ja luovutus, tosi hyvä suoritus (meidän mittapuun mukaan). Sitten piilotin tunnarin olkkariin tyynyn alle ja itse odotin eteisessä (matka siis noin 6m). Gimma oli etsinyt palikkaa hyvin, napannut sen suuhun (kerran oli heittänyt/pyöräyttänyt suussa kapulan nappaamisen jälkeen) ja luovutus. Tämäkin meidän mittapuun mukaan tosi hyvä suoritus. Eli jatkamme pitotreeneillä sekä kotona etäisyyden lisäämistä. Ehkä se sitten joskus sujuisi kentälläkin...ehkä...???


Sunnuntaina liideltiin, maxit oli vikana joten otettiin vähän lämppäesteitä eli keppejä, aitaa ja pussia. Siitä sai sellaisen kivan miniradan muodostettua. Taas ennen kuin ehdin kissaa sanomaan niin Gee oli juossut pussin. Selkänsä kun kääntää niin Gimman mielestä sillä on itseoikeutettu omahuviaika. No kuitenkin systeemi pelasi miniradan osalta. Oikea rata oli tämän näköinen (ratapiirros Lucan ja Loren blogista).

5.esteeseen homma levähti kun tarkoitus oli valssata kutoselle. Kokeilimme 5:lle jotain ohjausta (nimi on hukassa), jolla lähdes pysäytin koiran (seisoin siis vitosen edessä pysäyttäen koiran). GIMMA PYSÄHTYI! Tämä on erittäin suuri asia minulle, koska en ole sitä aijemmin saanut hidastettua mitenkään radalla.. Tätä on ehdottomasti harjoiteltava jatkossa, ohjaus tuntui juuri meille kuuluvalta. Kun sain ohjauksen kuntoon niin loppu olikin aika helppoa. Minun tulisi vain luottaa tuohon koiraan edes hitusen verran..


Tiistaina Gimma ja Toukkis pääsi yhdessä pellolle...hyvä sää niin tietenkin ulkoilutin kamerankin.


Tältä meno näyttää..

Mikäs sen kivempaa kun yrittää ottaa Gimmaa kiinni

Pytonin suu auki..vol1

Pytonin suu auki..vol2

Pytonin suu auki..vol3

Suu täynnä lunta

Kaunis tyttö

"Tule leikkimään!"

Kaunis malinuija <3

Kyllä Touko ihan terve on...

Kumpi voittaa..?

Kisailu jatkuu...fyssari kysyi juoksutanko hangessa...joo ja tekee ne kaikkea muutakin ergonomista siellä...

Malin rotumääritelmässä lukee, että häntä ei nouse yli selkälinjan... Tässä kuvassa Gee voitti lelun, tosin muistakin kuvista voi huomata, että hän on aika...pystyasentoinen...

Kuvat on vähän pliisun näköisiä bloggerissa.. 

Taas hyvät musiikit huonon tekstin päätteeksi.. 

Apulanta -Vasten mun kasvojani-

12.2.2011

Viestiä, vetoa ja AT Canistokoa

Koska täällä kotona on lojunut jumppapallo jo vuodesta x, päätin sen ottaa koirien käyttöön. Toukkis sai ensin harjoitella jumppapalloon koskemista. Se onnistui hienosti, kummatkin etujalatkin nousivat pallolle ja jopa rauhallisesti välillä siinä seisoskeli. Gimma jumppaili pallon päällä, naksuttelin sen siihen (koko ruho pallon päälle). Pieniä hetkiä sain sen makaamaan pallon päällä (pallo oli tuettuna sohvaan, kun pallo on niin täynnä että ei siinä Gee muuten pysyisi). Hieno likka. Lopuksi kaukoja, jotka näytti ihan hyviltä.

Torstaina viesteiltiin Niinan kanssa. Minä lähdin Geen kanssa beelle. Niina huusi pari kertaa matkan varrelta, ensimmäisestä huudosta Gimma tempasi itsensä irti ja juoksi Niinalle.. Matkaa oli 200m, Niina vielä huusi ennen lähetystä ja tykki lähti (kiljauksen kera). Minullekin Gimma tuli täysillä (nyt olin siirtynyt +50m) minulle. Taas Niina huusi ja kiljauksen kera Gee pääsi ampumaan Niinalle. Tähän lopetettiin. Todella hyvät treenit. Tästä on hyvä jatkaa.


Pitkästä aikaa oltiin eilen vetämässä. Oli taas ihan sairaan kivaa, tuo vetotouhu on niin ihanaa. Ei ihme, että touhu on tosi koukuttavaa. Lenksu oli ehkä noin neljä kilsaa (matka tuntui pidemmältä, joten otan gepsin ensi kerralla mukaan) ja kummatkin koirat veti oikein erinomaisesti. Toukkis ei kertaakaan syönyt lunta (mikä minusta kielii huonosta motivaatiosta)! Välillä jos meinasi koiria hyydyttää niin kannustamalla taas hurja veto alkoi. Vetovyö tosin pasahti rikki ja pulkastakin irtosi pehmuste, häntis ei tykkää.. Täytyy siis ostaa uusi vetovyö, toivottavasti jossain pääsisi Manmatin kilpavetovyötä kokeilemaan.

Tänään Niinan kanssa AT Canikselle. Ensin Toukkis pääsi touhuamaan. Aika mukavasti ollaan edetty, ehkä sitä alokasluokka oikeasti kutsuu tämän vuoden puolella.. Tosin seuraamisessa pitkät pätkät ovat myrkkyä, nyt kun ottaa lyhyttä pätkää niin siinä pystyy pitämään Toun pakassa.. Seisominen on ihan vaiheessa edelleen, joten hypyn jälkeen Toukkis vaan seisahtuu ja palkkaan sen siitä (en vielä palaa vierelle). Niin kuin videolta voitte huomata Toukkis on tosi suloinen poika. Se on tosi yksinkertainen eikä siltä pysty vaatimaan samalla tavalla kuin Gimmalta, mm. pakotteihin Tou ei osaa reagoida. Mutta Toukkis on omana itsenään tosi minua kasvattava koiruli. Sen kanssa on oppinut, että kaikki koirat ovat omanlaisesta puusta väännetty ja siihen on turha sovittaa samanlaisia metodeita kuin Gimmaan. Ainakaan hakaten päätä seinään jos ne eivät toimi. Toukkiksen suuri voimavara on sen iloisuus, mikä videoltakin paistaa läpi. 

Haalaripojan video   (kiitos Niinalle kuvaamisesta!):





Gimma otti ensin tunnaria. Ihan kohtuu pitoja, tätä menoa tunnari on valmis joskus vuonna 2020.. Sitten metskua. Ihan ok, mölyapina tosin.. Luoksarin stoppeja, tosi hyviä tuli niin siihen lopetettiin. Sitten ruutua. Kokeilin uudella tyylillä, palkka oli kädessäni ja Gee sai ampua siihen juostuaan ruutuun. Katotaan kosahtaako koko ruutu. En tiiä miksi tuota palkkausta olen nyt muuttanut kun edellinen (pallon heitto on toiminut). Mutta ärsyttää tuo kytsiminen mikä on vähän ilmassa.. Sitten luoksarin maahanmenoja, jotka oli perushitaita (ensimmäisen istui..muuten meni maahan). Kerran otin hyppynoudon puolikkaana. Ihan ok, tosin kapulan otto maasta oli vähän kökön näköistä kun koiralla oli hullu kiire. Kakeja, muutama vaihto, nampat takapalkkana. Pitkään aikaan en ole käyttänyt takapalkkaa (kun ei toiminut), mutta nyt se näytti toimivan. Lopuksi seuraamista ja eri askeleita (taakse, vasemmalla, oikealle, paikallaan täykkäriä). Juoksusta käännökset oli yllättävän hyviä ja kuulemma askeleetkin. Niinan mukaan Gee näytti hyvää tokovirettä! Eli ei ehkä vielä heitetä kirvestä kaivoon...

8.2.2011

AT Canis lauantai, sunnuntai-aksat ja ...maanantai...

Lauantai-aamuna ennen Naantaliin lähtöä käytiin treenaamassa tokoa AT Caniksella Niinan kanssa. Kuten huomata sopii, olemme Niinan kanssa sopineet joka lauantaiksi treenit ja tässä yritämme pysyä. Kun on vakkaripäivä päätetty niin tulee treenattuakin eikä pääse asia unohtumaan.


Ensin taas paikkamakuu Väinön kanssa, aika 3minuuttia. Gimma pysyi nätisti suorassa, mutta katsoi ovelle päin ja Väinö luuli että häntä katsottiin. Kummatkin pysyivät hyvin, eikä Gimma tainnut edes huomata Väinön ihastusta (Väinö oli muikeena ja heilutti välillä häntää, tarkennukseksi nehän on siis hyviä ystäviä keskenään). Piilosta pamauttelin hallin ovea muutamia kertoja eikä sekään häirinnyt Gimmaa, hyvä juttu. Täytyy muistaa paikkamakuuseenkin lisätä häiriötä! Ehkä ne pallot sitten joskus.. Sitten Gee autoon ja Toukkis tilalle. Ensin Tou sai kuitenkin leikkiä Väinön kanssa pihalla, jotta touhu ei liian vakavaksi menisi.   Toun ohjelmassa oli seuraamista. Voi kun se sen oppisi joskus..tai siis onhan se innokas, mutta ei se osaa sitä kanavoida tekemiseen. Sitten maahanmenoja ja uutena seisomista. Seisominen on yybervaikea Toulle. Kädellä sen pysäytin ja kokeilen jos tämä toimisi, nopea pitää olla ja tämä liike pitää ottaa tehokuurille. Sitten hyppyä. Ensimmäisen kerran jälkeen laitoin hypyn taakse lelun, loput kerrat lelu lensi. Ensimmäinen hyppy hyvä, toka huono ja siitä eteenpäin hyviä. Joskus kun Tou oppii seisomaan niin voisin yrittää sen vierelle. Sitä aikaa odotellessa..   Sitten Tou autoon ja Gee tilalle. Ensin tunnarin nostoa ja sekin oli aluksi vaikeaa, MÄLVÄÄÄÄÄÄ ja sitten heitteli kaupan päälle tunnaria..   Yritin siinä sitten olla ja odottaa hyvää otetta, mutta kyllä kiehutti. Sitten autoin koiraa ja menin kyykkyyn. Siitä muutama hyvä nosto ja sitten takaisin seisomaan. Ja nyt Gimma nosti ja luovutti kapulaa oikein hyvin!  Tästä se siis lähtee. Pitkä matka näyttäisi tämän tunnarin kanssa tulevan, mutta ei kai sitä kaikkea voi saada "ilmaiseksi". Näitä siis jatketaan ja toivon mukaan jossain vaiheessa oltaisiin siinä tilassa, että vaikka tunnari olisi ruudun jälkeen niin se tulisi nätisti minulle. Luoksetulon maahanmenoja otettiin namin kanssa kiertojen kautta ja hidas se on minun mielestä. Ruutukin näyttää ihan karseelta kun kytsii minua, ponneton hidas. Noudoissa, minulta puuttui ajatus, joten niissä ei ollut juuri mitään järkeä. Paitsi se, että yritän sitä saada ottamaan kapulan kierron avulla (päästäisiin eroon kapulalle syöksystä). Kaukot tehtiin viimeiseksi ja se näkyi. Gee oli valmiina ampumaan minun luokse joka vaihdolla. No näitä pitää vaan harjoitella. 

Reenien jälkeen lähtö Naantaliin.. Lauantai-illalla Toukkis pääsi keittiötokoilemaan äidin kanssa ja otti seuraamista. Toukkis totteli äippää hienosti!!!!! Ja nätisti seurasikin, aivan mahtavaa!   Kyllä Tou siis kenen tahansa keittiössä osaa tokottaa, harmi kun kisoja ei järkätä keittiöissä.. Sunnuntaina oli kummipoikani Matiaksen ristiäiset ja veljeni ja hänen puolisonsa "hääjuhla". He olivat menneet salaa naimisiin perjantaina. Ristiäisten lopuksi napattiin kuvat minusta, Geestä ja Matiaksesta. Gimma otti vähän painetta (läähätti, pyrki minun lähelle) kun reippaat 15 ihmistä leperteli sille ja otti siihen kontaktia, hassu eläin. Mutta muuten oli oikein nätisti, mitä nyt pusutti Matiasta, mikä oli isäni mielestä vähän liikaa.   Harmi kun kerkesin vaihtamaan itse jo vaatteet niin kuvat on aika ankean näköisiä, tosin miksi se sitä naamaa muutaisikaan..





Sunnuntain agit olisi voinut jättää välistä. Olin itse tosi takki tyhjänä päivästä. Kotona vaan kamojen vaihto ja siitä samantien agiin. Radasta en saanut mitään otetta kun sitä kierrettiin. Ennen radan menemistä otin kuitenkin vähän puolikkaita keppejä, A:ta ja keinua. Keinua Gee ei lentänyt kertaakaan (tosin se oli yksittäisenä). A:lla häiriköin koiraa ja Gimma meni lankaa, häiriköintiä on siis jatkettava. Vielä kun autoin yhtä ryhmäläistä keinun kanssa juuri ennen vuoroani niin sekin sekoitti päätäni radan suhteen. Olisin voinut jäädä hinkuttamaan rataa vielä vuoron loputtua, mutta ei ollut mitään fiilistä. Mitä turhaan jää kun pää on ihan tyhjä, kaikesta..


Maantain tokot meni myös niin mäkeen kuin olla ja saattaa. En jaksa niistä mitään selittää...mitään muutakuin että tekisi mieli lopettaa tähän paikaan. Ihan persiistä..no onneksi voi "vaihtaa" aina lajia kun siltä tuntuu. Vielä kirvestä en ole täysin kaivoon viskannut..kaukot sentään toimii..


Marttiinalle terkkuja:
Zen Cafe -Todella kaunis-

3.2.2011

Kaukkareita videon muodossa

Eilen ihan ensin tehtiin tunnarin nostoja. Taas palkkaa eri vaiheista. Välillä tunnari nousi maasta sikarin lailla, mutta en jaksa siitä nipottaa. Tärkeämpänä pidän rauhallista otetta ja muutenkin rauhallista mielentilaa, johon nyt kotona yhden kapulan kanssa kykenee. 


Innostuin kuvaamaan parina kertana kaukkareita kun itse on edestä niin vaikea nähdä mitä koira touhuaa. Pari kertaa nidottuna yhteen; toinen ehkä viikko sitten otettu, toinen tänään. Matkaa kummallakin kerralla noin 5metriä. Tuommoinen sekatekniikka sillä on, vähän näyttää välillä tulevan eteenpäin.. 

Videon lopulla Toukkis harjoittelee vatiin koskemista. Pitkä matka on siihen, että saan sen seisomaan kahdella jalalla rauhallisesti vadilla. Toukkis on niin suloinen, että sille ei voi olla nauramatta. Harmi kun sen ilmeitä ei näy videolla.

Täytyy joku kerta ottaa treeneihinkin kamera mukaan, että näkee mitä kaikkea sitä itsekin nykyään touhuu. Onkohan omat pakkoliikkeet vaan pahentuneet..... 


1.2.2011

Tamaralla

Vähän kyllä jännitti viedä Gimmaa Tamaran käsittelyyn. Melkein vuosi sitten viimeksi käytiin, jolloin kaikki oli kylläkin ihan hyvin... Nyt Gimma on ollut aika tehokkaassa treenissä: agia, tokoa, viestiä ja vetojuttuja. Lisäksi tietty juoksentelua Toukkiksen kanssa hangessa, mikä on kuulemma aika kovaa rasitusta (sen lisäksi että nuo on ihan kaheleita..   ). Aluksi Gimma katsottiin seisaalteen nopeasti. Siinä jo Gimma aristi vähän alaselkää. Etupään käsittelyssä Tamara totesi, että vaikka Gimman etukulmaukset eivät ole hyvät niin sillä on erinomaisessa kunnossa olevat syvät lihakset tukemassa rankaa. Vähän kuulemma toinen etujalka oli kireän oloinen, mutta sekin hävisi hoidossa. Ihan "normaalia" kireyttä kuulemma tuollaiselle koiralle. Selkä oli myös kehittynyt paljon viime käynnistä, jotain Tamara sanoi että olisi viimeksi ollut kuulemma "pehmeä" (?), mutta nyt hyvän oloinen ja näköinen. Alarangassa Gimma selkeästi aristi ja sitä venyteltiin ja hierottiin. Selkeästi käsittelyn aikana Gimma oli kireä, huulista sen huomasi. Örisi myös niin kuin kotonakin hierottaessa, eli kyllä piti käsittelystä, mutta jumien työstö taisi tuntua ikävältä välillä (siitä varmaan kireä ilme). Tamara tsekkasi myös Gimman hännän...se jäi eilen takakontin väliin...ei kuulemma ole turvonnut eli ei ole onneksi murtunut! Myös polven Tamara tsekkasi kunnolla ja hänen mielestä sen kuvaukseen ei ole tarvetta. Nivel tuntuu hyvältä ja patti on hänen mukaansa jäänne tapahtumasta, olihan se aikamoinen isku. Kuulemma kokonaisuudeltaa Gee on oikein hyvässä kunnossa ja terveen tuntuinen malieläin. Lumien lähdettyä olisi kuulemma hyvä tehdä ravilenkkeja, muita jumppaliikkeitä hän ei erityisemmin suositellut. Kylläpä helpotti! Uusi aika otettiin huhtikuun alulle kun akuuttia tarvetta ei ole heti tulla uudestaan. Nyt pari päivää nyt otetaan ihan rauhallisesti..