20.12.2008

Joulun odotus alkaa huomenna!


Eli huomenna siirrytään koko jengi Naantaliin Joulun odotukseen! :D Ihanaa viettää Joulu rakastamiensa ihmisten ja eläinten kanssa. No jotta ei menisi ihan emännän lässyttelyksi niin päästetään taas Gimma pääosaan..

Eilen lähti kaksi hammasta, tänään ei ole lähtenyt yhtään. Kovasti kyllä yritettiin kun luuta retuutettiin. :)

Tänään ollaan reenattu kahdesti sivulletuloa ja seuraamista. Välillä menee todella hyvin, välillä tuntuu, että homma menee aavistuksen säätämisen puolelle (onkohan kaksi treeniä liikaa, jolloin keskittyminenkin kärsii). Taas varmaan syynä, että vaikeutan reeniä turhan nopeaan. Mä odotan niin sormet syyhyten, että joku pätevä ihminen katsoisi vähän meidän perään ja sanoisi jotain. Tuo seuraaminen on yksi, tarvitsisin neuvoja miten jatkaa tästä eteenpäin. Gimma tuntuu hieman seilaavan seuraamisessa, onko se ok (eli vain alkuhaparointia?), teenkö jotain väärin ja miten kuuluisi jatkaa..
Lisäksi ollaan hömppäilty, eli lähetän Gimman omalle paikalleen (jossa ruokailu aina suoritetaan) eri paikoista alakertaa. Vähän likka oli hämmennyksissä kun häkin alusta olikin olkkarissa. Gimma siis suuntasi kaahaamalla yksiöönsä ja ihmetteli missä peti on. No uusi käsky ja suunnan näyttö niin johan onnistui. :) Toisella ruokailulla sama ja nyt suuntasi heti oikeaan paikkaan. Hieman kiinnostaisi lisäksi ruudun opettelua aloittaa, mutta täytyy sitä tutkaista enemmän. Kosketusalusta voisi olla yksi kiinnostava vaihtoehto..

Katsotaan koska tulee uusia päivityksiä, voi olla hienoinen katko tulee.. :) Mutta joka tapauksessa: Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille!




19.12.2008

Nälkäkurki pöhisee



No näyttää se olevan vaan taas trendi eikä vaan parin päivän juttu.. Mä jo luulin, että se meni ohi. Nyt sitten pöhistään karvat pystyssä taas ihmeellisille asioille kuten ojassa olevalle tukille, sauvakävelijälle jne. Siitä tukistakin kävellään noin kolmisen kertaa päivässä ohitse ja sauvakävelijöitä ollaan nähty..huoh.. Tuntuu, että aloitetaan taas show taas alusta. No osansa saavat toiset narussa olevat koiratkin. No toivottavasti tämä tästä taas. Väkisin tulee mieleen, että olenko itse tämän aiheuttanut vai onko tämäkin joku ohimenevä juttu taas..? Vai johtuuko se siitä, että tuolla alkaa olemaan energiaa kuin pienessä kylässä..?

Tästä voimme luontevasti siirtyä ohjaajan huonoon hermorakenteeseen. Mua jännittää nyt jo tammikuun reenit! Haukkuvat koirat, paljon koiria, kaikuva halli.. Tämän tammikuussa aloitettavan tottiskurssin lisäksi sain pentutokopaikan meille ja sitten meillä on paikka keväälle vielä palveluskoirille tarkoitetulle pentukurssille. Lisäksi vielä ainakin yksi seminaari ohjaajalle. Eli jotain suunnitelmia on, toivottavasti tästä saadaa hyvä alku meidän yhteiselle tielle!

Treenit kotona menee ihan hyvin:
-paikallamakuu: kestoa saatu hieman kasvatettua, edelleen olen polvilleen lattialla (yritin seisovalteen, mutta sillä ei saada hyvää tulosta). tässäkin asiassa täytyy muistaa maltti, eikä edetä liian nopeasti
-sivullaolo/seuraaminen: aloitetaan aina seinän vierestä, jotta saadaan varmasti onnistunut suoritus pohjalle. gimma ottaa hyvin kontaktia sivulla, eikä ihan pienestä häiriinny. seuraaminen edelleen muutaman askeleen verran.
-makupalat: tällä viikolla olen palkannut ainoastaan nappuloilla. ehkä ne saavat liikaa poweria gimmaan (tuo melkein sekoaa maistaessaan omaa ruokaansa), täytyy kokeilla makkaraa.. :)

Niin ja Gimma on muuten muutaman kerran oikein kunnolla sutinut takajaloillaan maata kakkinsa päälle, tekeekö nartutkin tuollaista..? :D

17.12.2008

Uusia kokemuksia <3



Eilen käytiin kylässä isännän hyvän ystävän ja hänen puolisonsa luona. He olivat saaneet prinsessan pari viikkoa sitten ja me mentiin sitä ihailemaan. Hirveesti en ole vauvoja nähnyt, mutta tuo oli suloisimpia vauvoja mitä koskaan olen nähnyt! <3 Äidin mukaan prinsessa kuulemma itkee öisin, mutta koko vierailun ajan nyytti käyttäytyi varsin hienosti. Kummatkin saatiin tietty pitää sitä sylissä. Pikkukädet olivat aivan suloiset, tosi ihana vaavi!

Minä ja Prinsessa



Gimma oli mukana vierailemassa. Ihmisten lisäksi perheeseen kuuluun käyttölinjainen labradorinnoutaja Nemo. Aluksi Gimma vähän pelkäsi Nemoa. Onneksi Nemo on todella kiltti ja rauhallinen niin Gimma sai paljon hyviä kokemuksia isosta ja mustasta koirasta. No yritti Gimma kovasti Nemoa leikittää, mutta ei onnistunut siinä kovin hyvä. Parempi niin, muuten olisi voinut olla kämppä uudessa uskossa. ;) Pientä riiviömäisyyttä Gimmassa oli havaittavissa ("haluun leikkii, en haluu maata tässä"), mutta kyllä se Gimmakin siitä rauhoittui, ainakin kahvittelun ajaksi. Gimma valtasi pöydän alta paikan (siellä oli Nemon patja) ja nukahti sinne koko kahvittelun ajaksi. Gimma oli kyllä niin suloinen kun vauva itki, pää vaan kääntyi puolelta toiselle ääntä ihmetellen. Niin ja piti Prinsessalle käydä antamassa suukkokin..

Nemo ja Gimma



Tänään käytiin ostamassa mulle treeniliivi Berralta kun isäntä antoi sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Gimma oli mukana ja hyvä, että oli! Päästiin taas kävelemään liukasta laminaattia, kiviportaita, ramppeja jne. Ainoastaan rappusissa Gimma katsoi "ai tästäkö mennään", mutta käskyn saatua ne mentiin ihan ruutiinilla. Hyvä, että se sai taas uusia kokemuksia. Treeniliivin värin olin jo ennakkoon päättänyt (vaikka paikanpäällä vihreää katsoinkin :) ). Kokoa vähän mietittiin ja päädyin sitten kokoon isompaan (eli XXS:ään). Syynä oli se, että saapahan sitten talvella vaatetta alle ja tuo on aika säädettävissä oleva niin ei se siinä muutaman sentin suurennus näy. Saahan sitä sitten kesäksi ostettu toisen, jos nyt tuo isolta tuntuu. Brodeerausta me ei sieltä valitettavasti saatu (niitä tehdään ainoastaan kimppatilauksiin), mutta täytyy kytätä mistä sellaisen saisi. Lisäksi saatiin kaupanpäällisiksi tuo isoin kangaspatukka (tosin lilana ;) ). Tosi hyvää palvelua, suosittelen.Tuolla tullaan varmasti jatkossakin vierailemaan!



Lisäksi käytiin postissa ja olihan sitten pakko kävelyttää ritilärampilla (sellainen pyörätuolipotilaita varten tehty) Gimmaa. Ei ongelmaa vaikka Gimman siinä seistellä isäntä hyppikin siinä.. :) Viimeiseksi mentiin kaupassa käymään ja jätettiin uhkarohkeasti Gimma auton takalaatikkoon odottamaan. Takasintullessa meinasi leuka tippua kun avattiin ovet ja tämä könysi ylös laatikossa, "ai tulitte jo"! Mä olin ihan varma, ettei se siellä pysy kun ollaan niskatuetkin pois otettu. Todella positiivista. Illalla tuli vielä vieraita. Innokkaana Gimma moikkasi vieraat ja meinasi hypätä sohvalla vieraiden kanssa.. Loppuajan Gimma oli yksiössä nukkumassa. Vieraiden lähdetty nousi vain portin pieleen seisomaan siristäen silmiään. Taisi olla aktiviteetteja taas.

Gimmasta alkaa huomata hieman ylienergisyyteen viittaavia asioita. Berralla mm. minun sovittaessa liiviä tämä ipana vinkui kun isäntä piti siitä kiinni (todella harvinaista tolle)! Lisäksi tokoa otettaessa tuo saattaa haukahtaa, jos se ei parilla käskyllä tajua ja vaadin siltä liikettä. Eli kärsivällisyys ei riitä, tai sitten se johtuu nappuloilla palkkaamisesta (tuo kun näkee ruokakupin niin koko maailma unohtuu..). Gimma tykkää enemmän nappuloistaan kuin makkarasta...hämärää.. Vähän nostin ruokamäärää, koska tuo on tajuttoman nälkäisen oloinen. No seuraillaan, alkaako näkyä mitään muutosta vai ei..

Hampaita lähtee ja suussa on verinen löyhkä. :] Uusi patukkakin saatiin pienellä testillä veriseksi. Hirveästi ei olla leikitty kun tuo ei tykkää oikein purra kuin pehmeitä leluja. Niin ja tassu näyttää päivä päivältä paremmalta (edelleen se on kuitenkin auki ja hoidetaan sitä pari kerta päivässä)! Kohta varmaan Gimma pärjäisi ilman pakettia sisällä. Jee, me päästää kohta reeneihin!!

15.12.2008

Kohti parempaa


Tassu on edelleen hyvännäköinen, vähän se on lähtenyt jo umpeutumaan. Vähän haavasta tulee keltaista limaa, mutta se on todella vähäistä. Pääasia, että antibioottia ei olla vieläkään tarvittu. Kurakäsineitä käytetään nyt kaksi päällekäin, koska hansikas kului niin nopeasti, että se alkoi päästää kosteutta läpi. Gimma antaa paketin olla edelleen nätisti ja lampunvarjostinta joudutaan käyttämään oikeastaan vain öisin.

Huomaa, että taas pieni epävarmuus kolkuttelee Gimman päässä. Vähän pitää murista vieraille koirille välillä, varsinkin taas ylläripylläri pimeällä. Kuitenkin esim. eilen ohitettiin musta pieni karvamoppi, ja Gimma ei reagoinut koiraan muutakuin uteliaisuudella. Tänään ohitettiin aina räyhäävä vehnäterrieri ja Gimma nosti ainoastaan karvat ja katseli taaksepäin koiran touhuja. Avainsana lienee "mennään" ja Gimma tietää, että matka jatkuu, jos ei sen toimesta niin minun... :] Tätä käskyä on tahkottu aika paljon ja näyttää menneen perille. Toimii myös jos/kun (*huoh*) tuo jää nauttimaan kepukoista, jääkalikoista yms. Onneksi tuo purkkainnostus on laantumaan päin (nimimerkillä kerran tuli suusta niin hedelmäiset Hubba-Bubba -tuoksut..)...

Vähän ollaan leikitty rajumpiakin leikkejä, eikä tassu ole tykännyt kyttyrää. Tänään käytiin noin kilometrin pituinen lenkki omakotitaloalueen ympäri, muuten ollaan tehty pikkupissejä tuohon läheiselle tienreunustalla. Kotona ollaan reenailtu maahanmenoa ja nimenomaan sitä kestoa siihen. Paikalla pitää pysyä (ei ryömimistä) ja lonkka-asentoa ei sallita. Pakkaamisväli on todella tiheä. Istumisen tuo hallitsee jo aika hyvin ja piilossa saa olla hetken ilman Gimman ottamatta siitä häiriötä. Näillä jatketaan. Seuraamista ei olla tehty, mutta sitäkin pitää ottaa lähipäivinä (ja katsoa miten tassu sitä kestää).

Kotona Mira tuntuu olevan täysin "se otsassa" Gimman suhteen. Ärinää tulee jos Gimma käveleekin "läheltä" (eli parin metrin säteellä) ohitse. Välillä tuntui jo, että niiden välit olisivat ihan kunnossa.. No täytyy vain itse huolehtia, ettei Gimma joutuisi enää niittauksen kohteeksi. Aika hyvin se kyllä itsekin osaa varoa, mutta paljon se myös antaa rauhoittavia signaaleja lähestyen ärisevää Miraa. Itseäni juuri jännittää tilanne sen vuoksi, kun aikaisemmat niittaukset ovat tulleet niin puun takaa kuin olla ja voi (ei mitää murinaa tai muuta signaalia). No toivotaan, että tilanne tästä laukeaa. Gimma ei ainakaan tarvitsisi mitään huonoja kokemuksia enempää.

Illalla käytiin pesettämässä auto ja Gimma oli mukana. Kyllä pää meni melkein ympäri pesun aikana! :D Harjat vähän jännittivät, mutta muuten Gimma tutkaili uteliaana ja ihmetteli tilannetta. Sinänsä hassua kun Gimma ei ala räkyttämään tai piippaamaan jännää tilannetta vaan katselee ja ihmettelee. On se vaan niin yö ja päivä Topin kanssa.

Tänään Gimma ja Topi saivat pikkujoululahjat isännältä. Toivottavasti ei koskaan tarvita siihen tarkoitukseen mihin ollaan hankittu. :)



Siinä taas ajatuksia sillisalaatin muodossa.. ;)


13.12.2008

Märkää ja loskaa..



Eilen huomattiin, ettei muovipussilla oikein jalkaa pakata. Muovipussit valuvat ja ovat niin ohkasia, että ne kuluvat ja näin paketti kastuu. No isäntä kävikin työpäivän päätteeksi etsimässä tossua, mutta kunnon tossuja ei löytynyt. Nyt tassussa on sitten lasten kurahanska. Se pysyy hyvin jalassa, mutta katsotaan kuinka kauan se kestää. Voi olla, että ensiviikolla haetaan eläinlääkäriasemalta oikea kenkä jalkaan. Oikeassa kengässä olisi lisäksi se hyvä puoli, ettei se olisi liukas. Pelkään, että Gimma liukastuu ja loukkaa itsensä.

Tällä tyylillä mennään nyt (takana näkyy Gimman yksiö).



Gimma on antanut todella nätisti hoitaa jalkaa. Vähän voi rimpuiluja tulla, mutta sen jälkeen taas annetaan jatkaa hoitoa. Jalka huuhdotaan vedellä kahdesti päivässä ja paketoidaan. Tassu näyttää tällä hetkellä hyvältä. Vieläkin kieltoa uskotaan ja kauluria (Reijon isännän mukaan lampunvarjostinta ;) ) pidetään ainoastaan öisin. Häkistä jouduttiin luopumaan ja nyt nukutaan häkin muovialustan päällä (sinne häkkiin kun aika vaikea päästä kaurin kanssa). Siihenkin Gimma tottui hyvin. Ensimmäisenä iltana tosin vähän piti itkeä yksiössä kun sinne jäi yksin kauluri päässä. :)

Tässä pari kuvaa jalasta, ei oikein hyviä, ne kuvat mitkä kertoisivat paremmin tilanteen tärähtivät.





Ihan kokonaan me ei olla reenailematta (tai touhuumatta, miksi sitä haluaa sanoa). Tällä hetkellä harjoitellaan istumista paikallaan. Gimma istuu ja minä menen välillä seinän taakse piiloon. Nyt on vaan mietinnässä mitä voi opettaa tuolla ilman, että se joutuisi liikkumaan. Mitä rykivää kun se ei saa olla. Ostettin luitakin kotiin, jotta Gimma saisi jotain tekemistä. No kait tämä tästä, suurin pelko on, että viikonpäästä meillä energiaa täynnä oleva huligaani kotona...

Gimma kera omistajan onnittelee Nattaa hienosta toko-tuloksesta! Onnea matkaan voittajaluokkaan!

11.12.2008

Lenkki päättyi lyhyeen...



Tavalliseen tapaan suuntasimme lenkkeilemään metsään. Lenkin tarkoituksena oli ottaa kivoja kuvia kameralla (kännykän sijaan..) kun lunta vielä on. No alkulenkki menikin kivasti ja Gimma kirmasi tapansa mukaan.

Kuvaaminen oli hieman haasteellista kun puista tippui lunta koko ajan..



Taas jotain syötävää etsimässä.. :)



Yhtäkkiä huomasin kuitenkin Gimman nuolevan tassuaan ja mielessä ajattelinkin siellä olevan lumipaakku (mutta toisaalta ajatus sanoi, ettei tuolle lumipaakkuja tule). Jatkettiin matkaa ja taas Gimma nuoli tassua. Katsoin lumessa olevaa tassun jälkeä ja vertahan siinä oli. :( Kurkkasin tassua nopeasti ja huomasin siinä olevan kunnon vekin ja lähdettiin kotia kohti reippaasti. Verta tuli tassusta joka askelmalle. Alkoi tulla jo hienoinen paniikki kun ajattelin, että tässä sitä ollaan repaleinen tassu, nuori pentu jne... Kotiin päästyä katsoin tassua paremmin, ruuttasin siihen desinfiointiainetta ja paketoin jalan. Kun jalka oli paketissa kävin hakemassa yläkerrasta possunkorvan, jotta saan vaihdettua vaatteet ja soitettua isännälle. Onneksi Mika pääsi töistä lähtemään ja sai meille heti ajan Espoon eläinsairaalaan. Pienen odotuksen jälkeen päästiin sisälle ja lääkäri totesi, ettei pahempaa ole tapahtunut (eli jänteet ja muut olivat ennallaan). Haava todettiin varpaanvälin mittaiseksi. Vaihtoehtona olisi tikkaus ja avoimena hoitaminen. Me valittiin sitten jälkimmäinen miettimisen jälkeen. Varpaasta kuulemma tulee hieman erillään oleva, mutta niinkuin lääkärille todettiin, tuo ei ole alumperinkään mikä showchamppion... :) Pääasia on, että jalan asentoon tuo ei vaikuta ja normaalia elämään pystytään elämään. Jos yksi varvas sojottaa hieman eri suuntaan niin sojottakoot! Kotiin tuomisina tuli kauluri, sidetarpeita ja resepti Gimman kera. Antibiottiresepti on tosin varmuuden vuoksi jos haava alkaa mätimään. Taas Gimma sai kehuja, tällä kertaa kahdelta lääkäriltä. Niin nätisti se makoi pöydällä ja antoi ajaa karvoja, desinfioida ja ylipäätään katsoa kipeää tassua! Niin ylpeä tuosta kakarasta olen!!!

Reipas potilas.



Tällä hetkellä Gimma nukkuu jaloissa nätisti eikä sillä ole kauluria. Pari kertaa se on tassua nuolassut ja kiellosta lopettaa samantien. Kauluria käytetään vasta sitten kun tuota ei voi vahtia, koska on se helpompaa olla ilman sitä. No yötä odotellessa... Huomenna käydään ostamassa jonkinnäköinen kenkä jalkaan, jotta ulkoilu helpottuu ja tassu ei missään nimessä pääse kastumaan.

Smile!



Sunnuntaina piti mennä ekan kerran treeneihin, mutta meillä on nyt ainakin kahden viikon sairasloma niin sinne ei mennä. Eikä sinne mennä ennen kuin jalka on oikeasti terve vaikka se ottaisi enemmänkin aikaa.

Summa summarum hyvä ettei käynyt pahemmin. Mitä opin on se, ettei koiralle anneta mitään jos sen joutuu viemään klinikalle, koska tällöin ei ole mahdollisuutta rauhoittaa koiraa. Ja jos sitä osaisi ensi kerralla olla hieman rauhallisempi...

Loppu hyvin, kaikki hyvin!



10.12.2008

Lenkkeilyä ja muuta mukavaa


Tiistaina käytiin peltolenkillä. Edellisenä iltana oli leikattu kynsiä ja yksi kynsi meni kunnolla verelle. No ajattelin sitten peltolenkkiä, jos se ei sitten aukeisi. No aukesihan se uudelleen, mutta meni se sitten kiinnikin. Illalla mentiin katselemaan taas häkkejä eläinkauppaan, Gimma tietty mukana. Taitaa se olla nyt Bravan häkki mikä hankitaan, koska se tuntui todella tukevalta. Sen jälkeen suunnattiin Tikkurilaan toiseen eläikauppaa, josta ostettiin joululahja koirille (tai omistajille ;) ). Auto pistettiin parkkiin halliiin ja siitä suunta eläinkauppaan. Parkkihallissa olikin jännät portaat Gimman mielestä (kivikierreportaat, joissa oli portaan takaosa auki). Ensiksi Gimma oli sitä mieltä, ettei hän noita portaita ylös tule. Isäntä meni jo edeltä kun ihmisiä tuli ja kannustin Gimmaa uudelleen. Ja kiipustihan se ne. :) Takaisintulomatkalla mentiin vielä portaat pariin kertaa ylös-alas, eikä ongelmaa ollut ja Gimma kipittikin ne kuin vanha konkari. Noin pitkiä portaita se ei ole ennen tullutkaan alas, vaikka meillä kotona onkin pitkät portaat (mutta sinne yläkertaan ei ole edelleenkään asiaa). Niin ja siis sieltä eläinkaupasta kotiintuomisina tuli Furminaattori. Pakkohan sitä oli kokeilla. Hyvältä vekottimelta se vaikuttaa, mutta en kyllä siitä Faunattaren 70€:a suostuisi maksamaan. Gimmalta lähti ihan kivasti Furminaattorilla karvaa. Nätisti likka istui lattialla kun sitä harjailin. Välillä sai palkan ja sitten jatkettiin. Mä olin jo odottanut jonkin näköistä pyristelyä vastaa, mutta ei nätisti se siinä oli.

Gimma kurkistaa sillalta. Eikös Riikka olekin upea takki! :)



Eilen käytiin metsälenkkeilemässä ja vähän tietty emännän suuntavaisto meni sekaisin... :) No löydettiin takaisin kotiin eikä lenkkikään ollut hirveästi tavallista pidempi (1h 15min). Nuo metsälenkit on sen ehdottomia lemppareita. Muutenkin kun on lunta niin se on vieläkin kivempaa.

Illalla tuli vieraita. Gimma sai taas yksiössään odottaa, että vieraat saavat vermeet pois niskasta. Sen jälkeen päästiin moikkaamaan vieraita ja hienosti meni. Vieraat istuivat sohvalla ja Gimma kerjäsi mallikkaasti rapsutuksia (ei yrittänyt hyppiä syliin, tunkea väkisin iholle tai muuta mukavaa). Vieraiden lähdön jälkeen treenatttin taas vähäsen. Yritän saada tuon seuraamisen sille hyväksi. Kolme askelta maksimissaan seuruutin sitä muutaman kerran ja hyvin meni! Olen saanut siihen epävarmuutta, mutta nyt se ei näkynyt. Pysyttiin aika paljon seinän vieressä ja siitä yleensä aloitankin seuruutuksen (saa onnistuneen suorituksen pohjalle). Hienosti seurasi, mutta saas nähdä miten TOKOssa tuo seuraaminen otetaan.. :/ Nyt pysyn näissä yksinkertaisissa jutuissa enkä lähde vaikeuttaa tuota seuraamista (teen sen huomaamattani perkeles..). Unohtuu se tosiasia, että tuo on vielä pentu edelleen..

Niin ja Gimma tutustuu ruokaan vol 1:
Olen jo vähän aikaa koittanut, mikä ei uppoisi Gimmalle. Kaiken se syö (tai raaka valkosipuli taisi jäädä syömättä, mutta kuitenkin), mutta vaikka se on ahne niin murot on ainoa mitä se ahmii tutkimatta. Eli uuden ruoka-aineen se ottaa yleensä näin vastaan: pureskelu, sylkeminen ulos, leikki ruualla ja syönti. Tänä iltana annoin sille rusinan ja alas sekin meni. Kokeiltu on jo ananasta, persikkaa, mandariinia, tomaattia yms. Ja alas menee! :) En sitten tiedä, johtuuko se siitä että pidän koiran nälässä tai jotain. Ruokaa Gimma RC:n ohjeen mukaan + lenkkimakkaraa päivittäin. Ruuan olen jaotellut 25% aamulla, 25% päivällä, 50% illalla (jos olen poissa päivällä niin aamulla n.30%:a). Päiväruuan se saa vasta lenkin jälkeen. Tällä olen pyrkinyt siihen, että lenkillä sekä illalla koulutuksien aikaan Gimma olisi nälkäinen. No niin menipä tylsäksi tämä höpinä..


8.12.2008

Takaisin kotona


Palattiin taas kotiin. Hyvin Gimma on tottunut reissaamiseen, eikä näytä ressaavan vaikka asuinpaikka vaihteleekin. Topi ja Gimma kävivät yhdessä monta kertaa ulkona, eikä Topi ulkona juuri Gimmasta välitä. Topi  saattaa murahtaa jos Gimma hyppää halailemaan, mutta ymmärtäähän sen, onhan Gimma jo painavempi kuin Topi. Topi kävi myös alakerrassa kerran moikkaamassa kun Gimma oli häkissä. Vähän se katsoi häkin suuntaan sillä ilmeella ("mitä toi täällä tekee"), mutta ei haastanut riitaa. Epäilen Topin negatiivisen asenteen kotona toisia koiria kohtaan juuri johtuva siitä, että se pelkää oman paikkansa puolesta. Tämän vuoksi kehuinkin Topia hyvästä käytöksessä Gimman lähellä, enkä huomioinut Gimmaa ollenkaan.

Tänään käytiin taas ulkoilemassa metsässä ja pellolla. Gimma nautti täysin sydämin painaessa ylös alas kallioita ja muutenkin vaan rinksaa vedellessä. Kerran pääsin kunnolla piiloon, niin että Gimma oikein pelästyi. Enää ei normi-piilot auta (niistä löytää hetkessä), mutta kun pääsin kallion reunan taakse niin Gimmalle tuli pelko persiiseen. Kuului vaan kun juoksee lähimaastossa edes takas vimmatusti etsien. Hetken kuluttua kutsuin kerran, mutta ei vielä löytöä. Toisen kutsumakerran jälkeen Gimma löysi minut ja voi sitä riemua. Tyttö istui sylissä korvat ihan vedettynä taakse! Minä kehuin ja toinen oli kuin kolmannessa taivaassa. :) Ihana hetki. Sen jälkeen minua tarkkailtiin taas astetta tarkemmin. Kyllä se vieläkin minua tarkkailee metsässä todella hyvin, tuossakin tilanteessa epäilen, että se sai jonkun elukan hajun ja unohti minut hetkeksi. Olen opettanut tuon pysymään lähellä ihan makkaran avulla, makkaran saa kun tulee luokse pyynnöstä tai sitten muuten vaan tulee lähelle. Tosin enää "muuten vaan" lähelle tulemisesta ei saa aina makkarapalkkaa vaan se on yleensä taputus ja kehuminen. Tähän mennessä tuo on totellut hyvin ulkona (tosin vapaana ei ole tullut vastaan koiria tai metsäeläimiä) luoksetulo-käskyä ja muitakin käskyjä. Koskakohan tuo alkaa koetella? Jos muistelen terriereitä niin Topin riistavietti puhkesi todella nuorena ja sen jälkeen sillä katoaa korvat vieläkin todella tehokkaasti.. No sen näkee sitten miten tuolla alkaa uhmaikä näkyä ja missä laajuudessa.

Metsässä on paremmat tuoksut.



Mörköjä ei enää ole hirveästi. Jos esim. ihmisiä on rykelmässä kaukana niin se saattaa aiheuttaa pöhinää, mutta kun Gimma tajuaa niiden olevan ihmisiä niin sitten hinkuu lähelle. Toisille vieraille koirille sen sijaa saattaa murista. No siihenkään en ole puuttunut, koska tulkitsen senkin olevan vaan epävarmuutta. Käsky "mennään" on käytössä ja siitä tuo onkin yleensä tajunnut jatkaa matkaa lopettaen kyttäilyn.

On se vaan söpö!




5.12.2008

Eläinlääkärissä


Vihdoin ja viimein käytiin "viimeisillä" rokotuksilla. Gimma oli tosi reipas ja lääkäri kehuikin Gimmaa kovasti. Hän ei kuulemma rotua paremmin tunne kuin mitä klinikalla on nähnyt ja hänestä Gimma oli oikein kiva "kun ne belgit voi olla vähän sellaisia..". Gimma ei huomannut piikkejä ollenkaan. Hyvä kun ensimmäiseksi lääkäri totesi kun tultiin ovesta sisään että "ompa tämä elävä tapaus" ja sitten kun kirjoitettiin laskua niin "kyllä se näköjään osaa rauhoittua vaikka elävä onkin". Gimma siis pisti piikitettäessä maaten pöydällä ja samoin kun laskua kirjoitettiin. Ihanaa omata noin hyvin käyttäytyvä koira! Sai olla oikein ylpeä! :] Lisäksi Gimma matkusti ensimmäistä kertaa penkillä turvavöissä. Pienen pyörimisen jälkeen Gimma pisti maaten penkille. :)


Viikolla ollaan harjoiteltu sivulletuloa. Vähän Gimma tuntui levottomalta. Selkeästi huomaa, että kun seuruutin Gimmaa niin otin liian pieniä askelia niin se meni sekaisin siitä. Nyt otan pidempi askeleita niin muutaman askeleen seuraaminen sujuu kohtalaisesti. Otetaan näin alussa helpotetusti näitä juttuja niin kauan, että homman nimi selkeää. Istumisia ja maahanmenoja ollaan otettu vähemmän, mutta ne sujuu ihan hyvin. Istuminen n. kolmesta metristä sujuu ruokakupin kanssa.


Sitten ollaan harjoiteltu hakemista. Piilotan piponi tai käsineeni pimeään huoneeseen ja Gimma saa hakea sen sieltä. Tämä on kiva leikki Gimmasta, mutta pidetään sekin muutamassa toistossa.


Ehkä eniten ollaan tällä viikolla panostettu odottamiseen. Odotetaan istuen kun puen/riisun, odotetaan ruokaa normaalia pidempää jne.


Mitään ei siis olla harjoiteltu kauaa, vaan pyrin treenaamaan lyhyesti kerran-pari päivässä. Näillä mennään, katsotaan jos lisään "perhepotretin" blogiin kun sellainen saatiin otettua. :)