Tassu on edelleen hyvännäköinen, vähän se on lähtenyt jo umpeutumaan. Vähän haavasta tulee keltaista limaa, mutta se on todella vähäistä. Pääasia, että antibioottia ei olla vieläkään tarvittu. Kurakäsineitä käytetään nyt kaksi päällekäin, koska hansikas kului niin nopeasti, että se alkoi päästää kosteutta läpi. Gimma antaa paketin olla edelleen nätisti ja lampunvarjostinta joudutaan käyttämään oikeastaan vain öisin.
Huomaa, että taas pieni epävarmuus kolkuttelee Gimman päässä. Vähän pitää murista vieraille koirille välillä, varsinkin taas ylläripylläri pimeällä. Kuitenkin esim. eilen ohitettiin musta pieni karvamoppi, ja Gimma ei reagoinut koiraan muutakuin uteliaisuudella. Tänään ohitettiin aina räyhäävä vehnäterrieri ja Gimma nosti ainoastaan karvat ja katseli taaksepäin koiran touhuja. Avainsana lienee "mennään" ja Gimma tietää, että matka jatkuu, jos ei sen toimesta niin minun... :] Tätä käskyä on tahkottu aika paljon ja näyttää menneen perille. Toimii myös jos/kun (*huoh*) tuo jää nauttimaan kepukoista, jääkalikoista yms. Onneksi tuo purkkainnostus on laantumaan päin (nimimerkillä kerran tuli suusta niin hedelmäiset Hubba-Bubba -tuoksut..)...
Vähän ollaan leikitty rajumpiakin leikkejä, eikä tassu ole tykännyt kyttyrää. Tänään käytiin noin kilometrin pituinen lenkki omakotitaloalueen ympäri, muuten ollaan tehty pikkupissejä tuohon läheiselle tienreunustalla. Kotona ollaan reenailtu maahanmenoa ja nimenomaan sitä kestoa siihen. Paikalla pitää pysyä (ei ryömimistä) ja lonkka-asentoa ei sallita. Pakkaamisväli on todella tiheä. Istumisen tuo hallitsee jo aika hyvin ja piilossa saa olla hetken ilman Gimman ottamatta siitä häiriötä. Näillä jatketaan. Seuraamista ei olla tehty, mutta sitäkin pitää ottaa lähipäivinä (ja katsoa miten tassu sitä kestää).
Kotona Mira tuntuu olevan täysin "se otsassa" Gimman suhteen. Ärinää tulee jos Gimma käveleekin "läheltä" (eli parin metrin säteellä) ohitse. Välillä tuntui jo, että niiden välit olisivat ihan kunnossa.. No täytyy vain itse huolehtia, ettei Gimma joutuisi enää niittauksen kohteeksi. Aika hyvin se kyllä itsekin osaa varoa, mutta paljon se myös antaa rauhoittavia signaaleja lähestyen ärisevää Miraa. Itseäni juuri jännittää tilanne sen vuoksi, kun aikaisemmat niittaukset ovat tulleet niin puun takaa kuin olla ja voi (ei mitää murinaa tai muuta signaalia). No toivotaan, että tilanne tästä laukeaa. Gimma ei ainakaan tarvitsisi mitään huonoja kokemuksia enempää.
Illalla käytiin pesettämässä auto ja Gimma oli mukana. Kyllä pää meni melkein ympäri pesun aikana! :D Harjat vähän jännittivät, mutta muuten Gimma tutkaili uteliaana ja ihmetteli tilannetta. Sinänsä hassua kun Gimma ei ala räkyttämään tai piippaamaan jännää tilannetta vaan katselee ja ihmettelee. On se vaan niin yö ja päivä Topin kanssa.
Tänään Gimma ja Topi saivat pikkujoululahjat isännältä. Toivottavasti ei koskaan tarvita siihen tarkoitukseen mihin ollaan hankittu. :)
Siinä taas ajatuksia sillisalaatin muodossa.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti