Palattiin taas kotiin. Hyvin Gimma on tottunut reissaamiseen, eikä näytä ressaavan vaikka asuinpaikka vaihteleekin. Topi ja Gimma kävivät yhdessä monta kertaa ulkona, eikä Topi ulkona juuri Gimmasta välitä. Topi saattaa murahtaa jos Gimma hyppää halailemaan, mutta ymmärtäähän sen, onhan Gimma jo painavempi kuin Topi. Topi kävi myös alakerrassa kerran moikkaamassa kun Gimma oli häkissä. Vähän se katsoi häkin suuntaan sillä ilmeella ("mitä toi täällä tekee"), mutta ei haastanut riitaa. Epäilen Topin negatiivisen asenteen kotona toisia koiria kohtaan juuri johtuva siitä, että se pelkää oman paikkansa puolesta. Tämän vuoksi kehuinkin Topia hyvästä käytöksessä Gimman lähellä, enkä huomioinut Gimmaa ollenkaan.
Tänään käytiin taas ulkoilemassa metsässä ja pellolla. Gimma nautti täysin sydämin painaessa ylös alas kallioita ja muutenkin vaan rinksaa vedellessä. Kerran pääsin kunnolla piiloon, niin että Gimma oikein pelästyi. Enää ei normi-piilot auta (niistä löytää hetkessä), mutta kun pääsin kallion reunan taakse niin Gimmalle tuli pelko persiiseen. Kuului vaan kun juoksee lähimaastossa edes takas vimmatusti etsien. Hetken kuluttua kutsuin kerran, mutta ei vielä löytöä. Toisen kutsumakerran jälkeen Gimma löysi minut ja voi sitä riemua. Tyttö istui sylissä korvat ihan vedettynä taakse! Minä kehuin ja toinen oli kuin kolmannessa taivaassa. :) Ihana hetki. Sen jälkeen minua tarkkailtiin taas astetta tarkemmin. Kyllä se vieläkin minua tarkkailee metsässä todella hyvin, tuossakin tilanteessa epäilen, että se sai jonkun elukan hajun ja unohti minut hetkeksi. Olen opettanut tuon pysymään lähellä ihan makkaran avulla, makkaran saa kun tulee luokse pyynnöstä tai sitten muuten vaan tulee lähelle. Tosin enää "muuten vaan" lähelle tulemisesta ei saa aina makkarapalkkaa vaan se on yleensä taputus ja kehuminen. Tähän mennessä tuo on totellut hyvin ulkona (tosin vapaana ei ole tullut vastaan koiria tai metsäeläimiä) luoksetulo-käskyä ja muitakin käskyjä. Koskakohan tuo alkaa koetella? Jos muistelen terriereitä niin Topin riistavietti puhkesi todella nuorena ja sen jälkeen sillä katoaa korvat vieläkin todella tehokkaasti.. No sen näkee sitten miten tuolla alkaa uhmaikä näkyä ja missä laajuudessa.
Metsässä on paremmat tuoksut.
Mörköjä ei enää ole hirveästi. Jos esim. ihmisiä on rykelmässä kaukana niin se saattaa aiheuttaa pöhinää, mutta kun Gimma tajuaa niiden olevan ihmisiä niin sitten hinkuu lähelle. Toisille vieraille koirille sen sijaa saattaa murista. No siihenkään en ole puuttunut, koska tulkitsen senkin olevan vaan epävarmuutta. Käsky "mennään" on käytössä ja siitä tuo onkin yleensä tajunnut jatkaa matkaa lopettaen kyttäilyn.
On se vaan söpö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti