Ei muumeja laaksossa..

Käytiin Kaustisilla belgien rotumestiksissä kirjaimellisesti kääntymässä. Arvoin meille numeron 1. Itse vähän inhoan noita "arvontoja" joissa näkyy numerot läpi. Otin viimeisenä numeron, joten se on mitä on jää jäljelle. Lähtö A-D:lle tarvitse lisäkäskyn, taas se sai omaa pulssia nousemaan. Juoksi kuitenkin älyttömän kovaa D:lle, eli ei se radalle jää vaikka ainahan se pelko tulee. D-A:lle Gimma sitten ei lähtenyt. Vauhtia sillä piisasi, joka matkan meni vieläkin kovemmin mitä SM-kisoissa (vaikka maasto oli rankempi!)! Mutta ei auta, jos ei viitsi viimeistä pätkää juosta.. Ja kysymys ei ollut kunnosta, hetken aikaa Gee läähätti, mutta joka kerta pääsi lähtemään niin, että henki oli täysin tasaantunut. Se reissu jäi siihen ja taas leuka kohti rintaa ja uusia haasteita..

Nyt on sitten otettu härkää sarvista. Ylireenataan sitten niin kunnolla, että saadaan reeneissä sama ongelma esiin! Nyt säännölliseen otetaan vaan reipasta matkaa ja Gimma veturina (yksin tämä onnistuu kätevästi ;) ). Tällä kertaa otettiin 9,5km yhteensä. Maasto loistava, häiriönä ulkoilijoita kera koirien. D-A lähdössä Gimma lähti huonolla fokuksella, useamman kerran ehti katsomaan Niinan suuntaan juostessaan. Tässä vaiheessa annoin ekan kerran Gimma tyynyn palkaksi. Lähtö E:lle oli huono. Itse jännitin lähtöä, jotenkin käskykin oli täysin piipitystä. Lisäksi edellisen lähdön yskänkohtauksen pelossa en saanut oikein kunnolla käskytettyä. No eipä lähtenyt! Annoin erittäin painokkaan käskyn ja vielä uuden. Lähti ainakin silmistä. Pelkäsin taas, että se jäi kumpareen taakse, mutta en mennyt katsomaan. Odottelin vain Niinalta viestiä ja Niinallehan se meni! Sanoin että nyt palkkaat sen kunnolla. Niinalta lähti kakkoskäskyllä, mutta lähti! Minulle kun tuli niin palkkasin niin sydämestä. Sai juosta kilpaa tyynyyn kiinni. <3 Reenit jatkukoon, seuraavaksi motivaatiota. :)

Suunta selvillä