Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu...

Taas vähän pidemmän ajan kuulumisia..

Perjantaina käytiin pidemmällä lenkillä (12,46km), Touko ja isäntä tuli matkaan. Puolessa välissä taas uimaan. Kummatkin pulikoi tietty innoissaan. Tällä hetkellä on tosi hyvät kelit liikuttaa pyörällä kun töidenkään jälkeen ei ole kuuma. Lenkin jälkeen palkkarit molemmille nassuun. Tämän urheilureissun jälkeen pitäisi saada olla perjantai-ilta ihan rauhassa. :) Me saadaan nauttia sushia ja viiniä. :)

Puolessavälissä reissua koirat pääsivät uimaan.

Alkuviikon Gimma sai levätä kun itse olin työreissulla. Keskiviikkona käytiin tottistelemassa Sirken kurssilla. Halusin kysyä Sirken mielipidettä noutoihin ja Sirkeltä tuli hyvää vinkkiä miten luovusta saisi lähemmäs ja Gimman mielentilaa luovutuksessa parennettua. Katsotaan saako tällä pomppureenillä kehitystä aikaiseksi, ainakin yritetään. Illalla vielä käytiin pyöräilemässä 7,62km. Lisäksi puolessa välissä koirat pääsi uimaan. :)

Gimma odottaa, että lelu lentää veteen.

Torstaina oli luvassa viesteilyä ja normaalista poiketen mentiin Vaakkoisiin. Painotus tehtiin jälkiosuuteen. Reitti tehtiin polun lähelle josta ramppasi minun pisteen ohitse puolenkymmentä ihmistä ja saman verran koiria. B-A (200m) lähetys ok. A-C (710m) lähti vähän laiskasti puuskuttaen sekä hiljaa. C-A oli myös ok, ainoa että tuli polkua pitkin kun siinä niitä ihmisiäkin ja koiria ramppasi. A-D (1200m) matkalla oli kauan (lähti kyllä jälkeä pitkin), mutta palasi. Jouduin odottamaan hetken ennen kuin laitoin uudestaan kun taas meni lenkkeilijöitä. Missään vaiheessa ei ollut jäämässä minun luo vaan suoraan fokusti mettään. Lähti maltillisesti (eli Gimmaksi hiljaa) puuskuttaen. Niina palasi taaksepäin (joten jälkeä C-D välille tuli vain 300m) ja antoi ääniapua. Gee löysi perille. Lähtö Niinalta oli ollut haastava (tarvitsi sen kolme käskyä) ja lähti laiskasti. Tuli perille läkähtyneenä, mutta.. Loppuun lämppäesine ja varsinainen esine. Kummatkin löytyi. Jäi kyllä niin kakka maku suuhun. :( Illallakin vielä pohdin asiaa.. Oikein rupesi taas ärsyttämään. Kykenen kouluttamaan koiran tietylle tasolle, MUTTA se ylläpito. Hitto se on hankalaa!! Nostan hattua pitkään kisanneille ja niille jotka saavat koiran toimimaan vuodesta toiseen. Ei auta kuin ottaa taas kerran hattu nöyränä käteen jatkaa harjoituksia. Tämän takia hieman (tai ehkä vähemmänkin kuin hieman..) karsastan sitä kun ihmiset mutisee että kyllä mun koirasta on siihen ja tähän ja tuohon, mutta kun en minä halua/jaksa/mitä lie. Mistä hitosta ne sen tietää kun ovat kokeilleet jotain lajia kun aurinko paistaa ja linnut laulaa?? Ja silti huudellaan toreilla, että harrastan sitä tätä ja tota lajia vaikka sitä oltaisiin kokeiltu se tasan kerran tai "harrastetaan" pari kertaa vuodessa.. Ei mulla muuta.. :P

Viikonlopksi on luvassa taas paljon ulkoilua ja uintia mökillä. Otin esineet mukaan ja ruokaa on tarjolla vaan esineistä.. Jos vaikka motivaatio alkaisi heräämään.. :P