Toko pistää miettimään

Ensinnäkin pitää kiittää runsaista kommenteista koskien ruutumerkkejä.

Täällä on ollut tokotustoimintaa vaikka blogissa ei merkintöjä näy. Nimittäin emällä oli ensimmäinen tentti ( ) niin tein itseni kanssa sopimuksen, että en päivitä blogiani enkä käy lukemassa toisten blogeja. Pääasiassa olen ottanut kotona kaukkareita. Ne olivatkin pitkään sujuneet tosi hyvin, reilusta viidestä metristä kunnes...koira liimautui... Ihan horkassa makoi maassa (pieni mali luuli olevansa afrikasta kotoisin ja väitti kiven kovaa, että ei ole nähnyt ruokaa pittttkään aikaan. yritin pienelle malille selittää, että kunhan teet kaukkarit kunnolla niin kippo on sinun. ei menneet ohjaajan selitykset tarkoituksen mukaisella tavalla läpi...). Nyt päätin sitten pitää satunnaisesti pitää kuppia takapalkalla ja lyhensin matkaa pariin metriin. Homma pelaa taas toivotulla tavalla. Yritin sitten miettiä syytä tuohon liimaantumiseen ja tulin kahteen tulokseen; Gimman ruokahalu on kasvanut jonka vuoksi kuppi meni nurin (ei siis kyennyt nousemaan) tai sitten ahnehdin vaan liikaa (pidensin matkan liian nopeasti, jolloin se vaikutti itsevarmuuteen). Epäilen näiden kombinaatiota painon ollessa jälkimmäisessä veikkauksessa. Kun olen tosiaan hyvin tarkka siitä, että takajalat eivät saa liikkua yhtään niin välillä liike keskeytyy ensimmäiseen maahanmenoon kun Gimma liikuttaa toista takajalkaa. Stoppaan siihen sitten, eikä palkkaa heru. Nyt sitten ajattelin, että matkan lyhentymisellä saan aikaan paljon kokonaisia onnistuneita sarjoja. Toivottavasti tepsii. Lisäksi osittain luovuin takapalkasta.

Perjantaina ennen tokoa tottisteltiin Jessican kanssa. Vitsit miten Jessican Tulppu on kehittynyt viime näkemästä (oliskohan viime yhteistreeneistä aikaa noin kolmisen kuukautta..). Tosi pätevä mies, joka ei edes luvan saatuaan kerennyt moikkaamaan kun oli työorientoitunut.

Gimmalla otin seuraamista. No eihän se hyvältä voi näyttää kun sitä olen kunnolla ottanut apparin kanssa ties koska... Mielentila oli tosi hyvä, paikka oli vaan liian edessä. Onneksi koira oli sentään suora... No eiköhän siitä hyvä saada tehokuurilla Jessican kanssa ennen kokeita. Minä luotan siihen! Lisäksi näytin täyskäännöstä ja saatiin siihen hyvä vinkki, täyskäännöksen jälkeen heti seis => palkka. Ja toimii!! Jessicankin mukaan Gimma on tosi hyvin oppinut käyttämään peräpäätänsä, josta olenkin tosi tyytyväinen. Suvin vinkit ovat pelanneet (kiitos Suville niistä jos satut blogia lukemaan)!

Perjantain tokossa oli pitkät stoorit alkuun kakeista ja keskusteltiin miten voisi seisomista lähteä opettamaan. Ajattelin, etten kakeihin liitä seisomista ennen voittajaa, jotta se ei sitten sekota koiraa. Otin paikallamakuuta yksikseen hallin toisessa päässä ja Gimma oli hienosti. Loppuun myös ryhmäpaikallaolo joka meni hyvin. Kyllähän se koko ajan rekisteröi jos joku liikkuu, mutta kunhan itse pysyy maassa niin en lähde puuttumaan asiaan. Se on kuitenkin ehkä tuontyyppiseltä koiralta vaikeata??? Varsinkin kun se on tällä hetkellä hieman herkkis niin parempi, ettei puutu tuollaisiin pieniin asioihin.

Lauantai aamuna lähdettiin tokoilemaan Malminkartanoon. Oli aivan ihana päästä pois täältä kotikulmilta treenaamaan. Ensin paikallamakuu. Kisamatka, aika 4minuuttia. Pysyi hienosti paikallaan vaikka laitoin tahallaan sen makaamaan kohtaan jossa kävelytie menee sen takana. Noin kolmen minuuttin jälkeen joku kekseliäs lenkkeilijä ohimennessä huitoi käsillä sen takana (ihan tahallaan), jolloin Gimma haukahti sille kaksi kertaa pysyen kuitenkin nätisti paikallaan. En reagoinut mitenkään, koska tuollaisille idiooteille saakin haukkua. Sitten kaket, matkaa pari metriä. Hienosti, ei onkelmia! Sitten ruutua. Olin oikein isännältä ryöstänyt rullamitan ruudun tekoa varten, niin ruutu oli sitten 3mx3m. Olin hieman peitellyt alustaa hiekan alle. Ampui hyvin ruutuun, mutta ei mennyt alustalle vaan minusta katsoen vasemalle sivulle (pysyen kuitenkin ruudussa). Annoin uuden käskyn, jolloin tajusi alustan. Miten tuossakin tilanteessa olisi pitänyt toimia? Koira menee ruutuun, mutta ei siihen alustalle...onko se väärin? Pitäisikö vaan palkata tilanteesta? Toisella lähetyksellä ampui hienosti keskelle ruutua ja meni alustalle. Lopetin siihen. Sitten noutoa, joka meni ihan sika hyvin.. Hetsasin taas kapulalla (pidin sitä kädessä ja höpöttelin sille "otetaanko noutoa". Sitten kapulan heitto ja minä pidin liinasta kiinni. Kapulaan pääsi vain kun sinne kovasti halusi eli Gimma sai rähähtää minulle komentona. Palkkana tuonnista sai pienen taisteluleikin sekä pari kertaa otin sen suoraan eteen istumaan (toinen kerta vino johon en puutu tässä vaiheessa mitenkään). Välillä haukutin josta päästin sen noutoon. Lopetettiin tähän.

[POHDINTA ALKAA]Olen alkanut miettimään mm. tuon noudon takia, että tokotuomareilla ei ole kovin yhtenäistä linjaa. Mm. tuo meidän nouto ei varmasti ole kaikkien tuomarien mieleen, mutta minä haluan että noudossa on voimaa ja asennetta. Jos jotkut tuomarit eivät siitä pidä niin sitten ei pidä. Kuitenkin tärkeintä on minusta pitää oma linja ja haluan, että koira suorittaa liikkeet niin että itse voin olla niihin tyytyväinen. [/POHDINTA LOPPUU]

Sunnuntaina suunnattiin taas Malminkartanoon. Vettä tuli tihkuttamalla ja minä olin onneissani, me ei olla meinaan pitkään saatu treenata vesisateessa (kuka juuri sanoi, että halli on kiva.. ). Ensin paikallamakuu. Matka oli kentän leveyden verran eli arvelisin noin 30 m, kestoa oli 3minuuttia. Meni hienosti, kohta voisi varmaan jo kokeilla hetken piilossa olemista? Kotona olenkin ottanut piilossa olemista, mutten kertaakaan ulkona. Seuraavaksi kaket. Meni taas hienosti. Palkkasin Gimman vasta kun siirryin sen sivulle niin maahan (eli ei takapalkkaa käytössä). Sitten tunnaria. Viskasin tunnarin kentän vieressä olevaan heinikkoon. Gimma lähtee tosi vaudilla etsimään mutta etsiin kuitenkin aika rauhallisesti. Gimmasta huomaa miten sen kanssa ollaan harrastettu näitä ohjattavia lajeja, koska jos tunnaria ei heti löydy niin se katsoo minua ilmeellä tulisko apua, mutta kun sitä ei tule niin jatkaa etsimistä. Tosin voihan olla, että syy on myös siinä, että liike on kovin uusi vielä. Toistin vielä toisen kerran ja taas oma löytyi. Paikka oli kiva tunnarikapulan viskelemiseen kun heinikkoon uppotessaan sitä ei voinut silmillä etsiä. Suunnitelmista poiketen otin sitten vielä luoksetulon. Pitkältä matkalta tulee tosi hienosti, mutta vauhtia on niin paljon että tömärihän siitä tulee.... Lyellä matkalla tulee nätisti. Tätä on pakko teho-treenata ennen koetta, fiilis oli välillä kuin keilailusta...minä olin vaan se keila ja Gimma pallo..  Lopuksi eteenmeno kertaa kaksi. Ensin meinasi ihan väkisin ottaa varaslähdön ja karjasinkin ihan kunnolla.. No jälkimmäinen oli hallitumpi versio..