Paluu arkeen

Maanantain Gimma sai levätä laakereilla. Tiistaina aamusta mentiin Taliin Hannan kanssa tottistelemaan, eläinkokeita oli luvassa. :) Gimman kuvio oli seuraavanlainen: Hanna näytti palloa, Gimman kanssa piiloon. Sitten kentälle, A ja eteen + maahan. A meni hyvin. Eteenmenossa otti taas tiukan etukenon ja hitto se seuruu näyttää rumalta (edistää, poikittaa ja pää seilaa)! :( Lähti kuin tykin suusta ja jossain vaiheessa (=kentän puolivälissä) huudan maahan. Gimma hidastaa ja toisella käskyllä alas. Ihan jees suoritus, tuli puskista sille tuo alaslaitto. Sitten autoon Sysin vuoron ajaksi. Sen jälkeen uudestaan pallon näyttö (nyt pallo meni eteen) => Geen kanssa piiloon ja este + A ja eteen. Kaikki meni ok, paitsi otteet sillä on tosi hanurista. NiihinKIN pitää kiinnittää huomiota. Eteen rykäsi taas niin, että soi... Vitsit kun on niin paljon huonoa osia tottiksessa ja siitä todellakin näkee, että se on vaan rykästy kasaan. :( Mä en tykkää yhtää kun ei ole sellasta harmoniaa. :( Tämän jälkeen esineille. Gimma oli löysä kuin räkä. Viritysesineenkin ettiminen oli mitä sattuu. Ruutupaikkakin oli turhan haastava, mutta ei se koirakaan ihan täysillä valoilla mennyt. Voi kettura.. :/ No ainoa suunta on ylöspäin..ja toivoisi sitä myös itse olevansa vähän viisaampi esineruutuja suunnitellessa.

Vaikka tuntuu, että tottis ihan rehellisesti ja suomen kielellä kusee niin minusta sen treenaaminen on ollut kivaa. Me olemme Hannan kanssa kummatkin keltanokkia, mutta kummallakin on hirveä yritys ja pohtiminen päällä! Kummallakin on vielä erilaiset koirat, joten kummatkin joutuvat pohtimaan asioita monelta kantilta. Keltanokkaisuudesta johtuen käydään vähän väliä ojanpohjalla mutaa tsekkaamassa, mutta joskus myös ylletään sinne vihreän pientareen puolelle. :) Yritän myös ymmärtää, että kaikkea ei vaan saa kuntoon ja kuinka paljon onkaan vielä asioita joita en edes ymmärrä tekeväni väärin.. Tämä on suuri oppimisprosessi ja jossain vaiheessa sitä näkee kuinka hyvin ollaan prosessi käyty läpi. Se on ainakin taivaan tosi, että parissa kuukaudessa ei saada tottista kiittettävään pakettiin..tai ainakaan me ei kyetä siihen.

Illalla vielä viestille. B-A 620m, A-C 760m, jälkiosuus siis 140m. Ensimmäinen matka sisälsi erittäin vilkkaan kävelytien ylityksen ja tuulista peltoaukeaa reippaan matkan. Juoksumatka oli haastava aukean takia, koska siinä tunnelissa juokseminen ei onnistu, pitää laskea nenää. Jälkiosuus meni yllättävän kivasti. Ensin jälkipätkällä vastaan tuli oja jonka jälkeen peltoa ja sitten metsää. Gimman tullessa jälkeä pitkin näin että seilaa pellolla edestakaisin muutaman kerran ennenkuin tuli metän puolelle (ei varmaan malttanut laskea nenää). Olin tällä kertaa hiljaa (sääntöjen mukaan olisi saanut jo huutaa) ja hienosti se sieltä tuli oikeaa reittiä minun luo. Kissanruoka maistui ja kieli oli pitkä! :D Olisi kyllä mielenkiintoista laittaa joskus tuolle gepsi kiinni selkään ja katsoa juokseeko se yhtään samaa reittiä mitä ollaan menty.. :)

Keskiviikkona käytiin tokoissa. Oltiin molemmat aika puolilla valoilla. :( Tunnarissa lähmi kuumissaan vääriä, toi kuitenkin oman. Merkkien napakoihin stoppeihin voisi auttaa pallolla pommittaminen, ainakin kokeilu vaikutti positiiviselta. En pysty oikein nyt ajattelemaan tokoa kun on nuo pk-jutut niin päällä. Vaikea tehdä sekaisin tokoa ja tottista. :/


ps. Gimman kielessä näkyy yläpuolella punainen täppä. Onneksi ei Raumalla purru läpi kielestä vaikka ei se näyttänyt kaukana olevan. Mahtoi sattua. :(

pps. Gimman kuvia katsoessa mulla tuleekin sellainen fiilis, että ei se nyt niin pläski olekaan. Vai onko se silmänlumetta? Jos tuosta ihan vähän ottaisi pois niin koira olisi tosi kivassa kunnossa, vai mitä mieltä olette?