Eilen käytiin taas normisti juoksemassa pellolla. Lenkin lopulla katsoin Gimman juoksevan vähän jotenkin hassusti, mutta en sitten ajatellut sen enempää kun muita oireita ei näkynyt. Heittelin lelua taas oikein urakalla pellolla, jossa koirat saivat tehdä töitä. Touko tosin luovutti muutaman metrin kuluttua ja Gimma haki aina lelun. Lunta oli siis selkään asti ellei yli. Yritin kerran mennä koirien jälkiä pitkin, mutta luovutin...liian raskasta.. 
Välillä vedettiin lelua kilpaa ja sitten taas juostiin. Nyt tuostakin lelusta irtoi sakara (nelisakarainen narulelu), että jos on antaa vinkkiä hyvästä vetolelusta niin olisin kiitollinen! Takaisin taas asiaan.. Käveltiin sisälle ja ajattelin sitten katsoa tassut. Gimmalla oli kolmessa jalassa viillot! Guuglailun tuloksena syykin selvisi: kylmänhalkeamat. Löysin myös tällaisen teorian: "Kyseiset haavaumat eivät synny hankautumalla, vaan kyse on räpylän nahkan paleltumisesta, jolloin kudos jäykistyy ja halkeaa, kun tassu venyy." Sitten kurkkaus Toukkiksen jalkoihin ja silläkin on haavat, tosin vain takajaloissa, mutta toisessa niitä on kaksin kappalein. Nyt koirilla on sitten sukat jaloissa (jotta nuo ei ala nuolemaan jalkojaan) ja lenkit minimissään. 
Isäntä sitten muisteli taaksepäin ja sanoin muutama päivä sitten ihmetelleensä kun Gimma nosteli jalkoja (sehän ei ole kylmänarka koira). Niin haavat on luultavasti olleet jo jonkin aikaa. Olisikohan nämä haavat vaikuttaneet Gimman käytökseen? Gimma ei kyllä ole kovin kipuherkkä koira, mutta... Toisaalta tuntuu, että se on kaukaa haettua, mutta voisi täsmätä käytökseen.. Toko-koetta en vielä kuitenkaan perumaan ala, jos ei nyt mitään radikaalia tapahdu. Yritetään pitää tassut nyt vain kuivana!
Sukkasankarit!
Gimma on sitten keksinyt uuden kivan jutun, nimittäin ruuan ryöstämisen. Onneksi olin kotona kun se avasi RC:n tynnyrin, pisti päänsä sinne ja aloitti järkyttävän ahmimisen! Kävi kyllä mielessä pitäisikö tynnyrit siirtää yläkertaan, ilmeisesti jos tynnyri on kunnolla kiinni niin se ei sitä auki saa, mutta jos sitä ei ole painettukaan kunnolla kiinni...
Eksyimpä Toukkiksen kasvattajankin sivuille. Näin Toukkiksesta oli kirjoitettu ennen luovutusikää: "Touko on jässikkä. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Se ei ole mikään päällepäsmäri vaan itsevarma ja suorasukainen ukko. Ei mikään vintiö eikä ehkä se kaikista kekseliäin, mutta reilun ja rehdin oloinen." Tosi paljon samaa mitä Toukkiksessa on tälläkin hetkellä; tosi jässikkä ukko (ei korkea, mutta kehonrakentaja mallinen), itsevarma Ukkeli ei ole mutta pystyy kuitenkin reippaasti kohtaamaan pelottavat asiat ainakin ohjaajan turvin, eikä tuo mikään kekseliäs ole eli sille pitää näyttää mitä haluaa. ....Vaikka Toukkis on Toukkis niin sehän on raivannut tiensä minun sydämeen ja syvälle. Omalla tavallaan kovin tyhmä ( 
), mutta kovin sympaattinen miäs. Joskus olen kuullut pk-ihmisten suusta, että seuraamisessa painaminen ilmentää viettiä. Eli viettiä Ukkelista löytyy!! 
Muutenkin seuraamistyyli on sangen mielenkiintoinen (sen muutaman metrin mitä osaa mennä) verrattuna Gimmaan. Lisäksi ääntä löytyy ja paljon... Ääniskaala on varsin laaja ja se ulottuu mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin..tuntuu että sellaiseen ääntelyyn pystyy vaan itse Toukkis.. 
Aktiivi-Poika kaiken kaikkiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti