Vieläkin hymyilyttää

Tänään käytiin Gimman kanssa Wubba-lenkki. Eli Gimma pääsi ulkoiluttamaan uutta lilaa Wubbaa, jonka sai lahjaksi hienosta suorituksesta. Lunta oli ihan sikana kun oltiin ensimmäiset pyryn jälkeen pellolle uskaltautuneet. Jos muisti missä polku meni niin sitten lunta oli alle polven, mutta tuulisissa kohdissa sitä oli reiteen asti!  Valitettavasti kaikki kuvat on kovin tummia kun ne on kännykameralla otettuja.

 

Voittajan Wubba-poseeraus

 

Vähän kaasuttelua

 

Toukkiskin kävi pellolla juoksemassa. Touko on ihan mahdoton, se rrrrakastaa juoksemista. Ei yhtään kummastuta vaikka Gimmalla on välillä haavoja tassuissa kun se Toukon kanssa painaa menemään (puhumattakaan niistä hampaajäljistä Gimman kaulassa..). Toukon kun päästää irti se vaan kaasuttelee päättömänä, ihan vaan puhtaasta juoksemisen ilosta. Ei yhtään yllätä saksanseisojien suosio kaikissa vetolajeissa ne on aivan juoksuhulluja!

Hei olen Touko, Ukko tai Äijä. Ihan mikä vaan, tottelen jokaista nimeäni...jos tottelen..

 

Toukon peruslook, kuolat menevät kuonon puolelta toiselle. Miten joku voi olla näin suloinen??

 

Lämmin kiitos onnittelijoille. Minä melkein alan itkemään täällä (onneksi olen tällä kertaa kotona..) kun ihmiset -niin tutut kuin tuntemattomatkin- jaksavat onnitella ja olla iloisia meidän onnistumisesta.