Tiistai:
Aamusta taas Hannan kanssa hallilla (tämä lause taitaa olla aika tuttu tässä blogissa). :D Aloitimme merkkimotivaation nostosta. Niin kuin videolla näkyi, merkkimotivaatio saisi olla vahvempi. Laitettiin merkit hallin kumpaankin päähän, normiviritykset ja välillä merkin takana oli pallo välillä ei (jolloin piti pysähtyä tietty). Gimma pysähtyi kaksi kertaa merkin taakse, joka on aika moista Gimmaksi. ;) Itse stopitkin oli hyviä! Olin myös yllättynyt, että kiekumista ei lähtenyt vaikka toistoja tuli. Hyppynouto seuraavaksi. Hanna käskytti ja käskyn jälkeen lähdettiinkin seuraamaan. Gimma oli vähän ihmeissään tilanteesta, ihanaa huijata sitä. :D Nosto oli vähän parempi kuin edellisissä treeneissä. Ote edessä superhieno! <3 Stoppeja kokeiltiin niin että heitin pallon ja pysäytin matkan varrella. Ensin stopit näytti paremmalta, mutta sitten lähti ennakoimaan stoppia. Pitää miettiä uudestaan.. Sitten nopeita maahanmenoja. Hanna naksutti ja minä keskityin vaan katsomaan eteenpäin. Oli muuten hankalaa, nimittäin minulla! Vähän Gimma pyrki jättämään oikeaa kyynärtä ilmaan, mutta kun Hanna tarkkana sitä kyyläsi ja palkan sai vaan kyynär maassa niin eiköhän malinuuakin sitä konttiaan korjaamaan. Kehun, annoin namin maahan ja sitten vasta sai pallon ulkopuolelta. Sitten kokeiltiin luoksetulon eteentuloharjoitusta Riitan neuvoilla eli peruutuksesta eteentuloa. Oli hankalaa, niin hankalaa! No onneksi vielä ei tarvitse sen asian kanssa hiuksia irroittaa, toivottavasti kuitenkin pk-kokeissa muistaisi mikä on eteentulo.. Loppuun tunnari, joka oli super! Kapulat rivissä, oma toinen oikealta. Gimma lähti taas vasemmalta (nykyään se on ehkä vakiinnuttanut tuon, hyvä niin jos on). Stoppasi oman kohdalla, EI HAISTELLUT VIIMEISTÄ KAPULAA ja tuli reippaalla ravilla takaisin. Hannakin totesi minkä itsekin näin, että palautuksessa Gimma tuli todella hyvällä ilmeellä. Koko sen kroppa huokui itsevarmuutta. <3 Palkaksi sai raakaa lohta kun kissanruuat ovat loppu (raaka lohi ehkä ajaa kissanruuan ohitse?). Ja pitää vielä hehkuttaa otetta, Gimma kantaa tunnarin tosi hellällä otteella, kapulassa ei näy jälkeäkään malinoisin hampaista! Lopuksi vielä kaivamaan ATD:n konttia lumesta, jotta Hanna sai buffakamat viikonlopun kisoihin. Olipa taas niin kiva treenit, että näiden voimalla jaksaa taas epäonnistua. :D
Pitää myös mainita, että mielestäni Gimma on Tanjalla käynnin jälkeen paljon vapautuneempi. Gimman leikki treeneissä on rennompaa. Treenien jälkeen se alkaa leikkimään itsekseen kuten joskus ennen (ottaa pallon narusta kiinni ja alkaa pelaamaan jaloilla pallolla tai lätkii pallolla kylkiin). Myös lenkeillä Gimma alkaa leikkimään paljon herkemmin.
Toukonkin parantuminen etenee vauhdikkaasti. Me ollaan mietitty kotona paljon miten Touko saataisiin ohittamaan toiset koirat paremmin. Näin täällä vähän aikaa sitten yhdellä belgillä pantaan kiinnitetyn lelun, jonka koira sai itse suuhunsa kun alkoi agre puskemaan. Nyt Toukolla on ollut kokeilussa patukka lenkillä, mutta en oikein tiedä onko se sittenkään hyvä juttu. Ohituksissa se puree patukkaa, mutta purkaako siihen itseään? Vai lisääkö se lisää aggrea? Ilman patukaa se sättäisi jännittyneenä vieressä (ei rähise jos vastaantuleva ei ala rähisemään). Minä niin elän toivossa, että tuo pallien poisto vaikuttaisi tuon mieleen positiivisesti. Äitillä olevalla saksannatsillakin pallien poisto vaikutti todella positiivisesti koiraan (vaikka vieläkin rotutyypillisesti vitipää..).
Keskiviikko:
Taas hallilla aamusta. Tällä kertaa väsytti aivan sikana.. Eilisilta ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan kun veivattiin Marian kanssa ruusukkeita, pokaaleja ja palkintoja mätsäriin. No nyt on pääosin sekin homma kunnossa.. Aamulla edes kahvi ei saanut hereille ja treenit meni pikasuunnitelmalla. Gimman kanssa ensin perusasentoja (sivuaskeleet, peruutukset yms.), ihan jees, juurikaan vinoja ei tullut. Sitten zeta (seiso-maahan-istu). Ihan jees meni, maahanmeno oli hidas, mutta seuruu oli tosi hyvä. Luoksarissa sitten paloi käämi kun se maahanmeno on niin hiton hankalaa. Veivattiin kiertojen kautta ja aloin tehdä niitä sekaisin. Minusta tuntuu, että tuo vaan jäkittää sen maahanmenon eikä yhtään kuuntele. Kiertotreenissä ei yhtään virhettä... Loppuun vielä kisanomainenkin ja menihän se vihdosta viimein maahankin. Tästä on noussut nyt niin suuri ongelma!! :( Tunnarissa Gimma oli taas superhyvä, kapulat oli kellossa oma klo11. Haistin yhtä kapulaa, tuli omalle, nappasi sen ja toi! Ei mitään varmisteluja!!!! <3 Ja sillä olisi ollut täysi mahdollisuus taas toteuttaa sijaistoimintoja, mutta onneksi ei sitä tehnyt. Tunnarien takana oli siiveke (tehtiin sillä kiertoja), siellä oli myös putki ja merkkejä yms. muuta härpäkettä. Ennenhän Gimma olisi mennyt sinne touhuamaan eikä todellakaan olisi tehnyt noin hyvin! Loppuun kaukot, ja voihan räkä mikä räkä siellä oli.. Muuten ei ole ongelmaa, mutta jos istuminen on ekana niin eihän se nouse tai jos nousee niin ei nouse niin ylös kuin haluaisin. Jos seisominen on ekana niin ongelmaa ei ole. Nyt kun saan vireen alas tunnarissa niin eiköhän sitten kaukot mene huonoiksi. Rikottiin kaavaa, jotta saatiin malinuaa heräämään. Hanna oli takapalkkaamassa pallolla, mutta en tiiä onko sekin huono juttu. Se jää niin herkästi jäkittämään.. :/ Pitää vielä kotonakin veivata, tämä ongelma on joskus kisoissakin näkynyt juuri kaukoissa.
Kummankin aamureenin jälkeen Gimma sai FitDogin palkkarit. Kaikki menee nykyään kerralla alas! :) Hitto miten hienoa, että olen saanut tuon noin helposti juomaan. Palkkari maistuu kyllä erinomaisesti Gimmalle. Sen otto reeneihinkin on niin yksinkertaista, ettei se nykyyän enää unohdu. :) Minulla on palkkariämpärissä suppilo, jonka nakkaan kiinni limupulloon. Palkkarijauhe on sen verran karkeaa, että se menee siitä helpolla läpi. Sitten vaan vedet ja sekoitus, juoma valmis! Helppoa!
Keskiviikko ilta menikin täysin ATD:n kevätkokouksessa. Gimma tuli ATD:n Vuoden 2012 tokokoira kisassa toiseksi. :)
On tämä toko vaan ylä- ja alamäkeä. Välillä tuntuu, että onko tässä yhtään järkeä. Koska saavuttaa tason, jossa kaikki liikkeet olisi kunnossa? Tuntuu, että kun saa jonkun liikkeen kuntoon niin toisaalla kosahtaa. Tuo kysyy älyttömästi hermoja kun yhtäkkiä liike, mikä on koiralle ollut esillä todella pitkään ei toimikaan..ei vaikka miten veivaisi. Reeneissä puhuttiin myös Hannan kanssa, että pitäisikö välillä pitää motivaatio reenejä ja välillä nillitysreenejä..? Huomaamatta sitä harrastaa niitä nillitysreenejä enemmän.
Eikä muuten mahduttu sitten Vuokkosten tokokokeeseen.. Vähän ihmettelen, että toiselta varasijalta ei paikkaa irronnut..
Meillä Nikillä samankaltaisia ongelmia noiden ohituksien kanssa. Ja varsinkin silloin, kun sen remmi kiristyy niin koko koira on tosi jännittynyt. Toistaseks ainakin on sujunu hyvin, kun oon tehny lenkit niin, että kun koirat on hihnassa, niin ne kävelee mun vieressä löysällä hihnalla. Kun joku sitten tulee vastaan, ei tarvise "hilata" koiria lähelle (mikä taas kiihdyttää).
VastaaPoistaMonethan kyllä käyttää tuota patukkaa/hihnaa ohituksissa ja joillekin se toimii hyvin. Meillä Niki ei siinä tilassa kyllä leiki, keskittyy vaan siihen toiseen koiraan. Ohituksen jälkeen kyllä on niin kiihdyksissä, että yrittää tarttua hihnaan ja haluis riekkua... Mutta näillä "rauhallisilla" lenkeillä oon aika hyvin saanu sitä kuriin ja se alkaa sujua jo melko mallikkaasti. Mä uskon siihen, että vielä joku päivä mä saan noi kaks ohittamaan toiset koirat miellyttävästi ;)
Niin ja onnea kakkossijasta tokokoira-kisassa. Ja mä pahoin veikkaan, että tokossa ei koskaan saavuta sitä pistettä, jolloin kaikki liikkeet olisi loistokunnossa treeneistä ja kisoista toiseen :P
Touko ei myöskään tuossa tilassa leiki eikä syö, vaikka kotona syö kuolaten pelkkää lehtisalaattia (eli on todella ahne). Patukan kykenee kuitenkin kantamaan suussa. Olemme yrittäneet löysällä hihnalla ja sen teemme aina kun siihen on mahdollisuus, mutta sekään ei Toukon osalta ole tie onneen. Hankalaa. :( Kyllä minäkin toivon, että joku päivä hihnan päässä on hyvin käyttäytyvä Touko. Ja kiitos onnitteluista. :)
PoistaNiin, se on kyllä Eeva kylmä tosiasia, että tokossa (tai missään lajissa) ei ole koskaan valmista. MM-joukkuelaisillakin on jatkuvasti treenattavaa, hinkattavaa. Tulee ongelmia välillä isompia ja välillä pienempiä. Treenaamiseen on aina tarvis, loppua ei näy. Älä siis asennoidu siten, että odottaisit koska homma valmistuu. Aina tulee uusi pulma. Suhtaudut virheisiin / ongelmiin ehkäpä hieman turhan tosikkomaisesti. Ota ne haasteina, joista opitte lisää. Rennompi asenne ja lisää reeniä, ei siinä vaan muu auta - virheiden määrä kun vaan on vakio :)
VastaaPoistaKyllä sen tiedän, että sitä hinkattavaa riittää eikä treenaaminen koskaan lopu. Liikkeiden hajoaminen vaan jotenkin "syö" minua...ja se rentous edelleenkin puuttuu minun pääkopasta.. :/ Hitto miten hankala laji, oma pääkin pitäisi käyttää korjausklinikalla.. :P
Poista